torstai 16. joulukuuta 2010

Kirja: Hobitti eli sinne ja takaisin (1937)

Päätin vielä kerran lukea kirjan ja näin olla täysin valmis, kun elokuvat The Hobbit: Part 1 (2012) ja  The Hobbit: Part 2 (2013) laskeutuvat elokuvateattereihin. En pettynyt lukemaani tälläkään kertaa. Ajatus siitä, että kirja venytetään kahden elokuvan mittaiseksi ja siihen tuodaan omia elementtejä (mm. Cate Blancettin kiinnitys elokuvasarjaan) kuulostaa mielenkiintoiselta, mutta en epäile etteikö loppuratkaisu olisi toimiva. Kirjasta ei kuitenkaan irtoa materaalia läheskään niin paljoa kuin TSH:sta trilogiassa.

En itse ole kauheasti lukenut kirjoja puhumattakaan, että olisin lukenut fantasiaseikkailukirjoja ja en varmasti tule tulevaisuudessa lukemaankaan jos ei J.R.R. Tolkienin kirjoja oteta huomioon. Tässä on luultavasti kysymys vielä  LOTR trilogian elokuvaversioiden tarjoamasta jälkikrapulasta. Itse kirjassa on mukaansatempaava tarina hobitin ja kääpiöiden matkasta Yksinäiselle vuorelle ja vuoren lohikäärmettä Smaug kukistamaan. Itsepuolustukseksi on sanottava, että sen verran kirjassa on syvyyttä. että aivan lapsille sitä ei ole tehty. Muutenkin Tolkienin kirjat ovat hämmästyttävän yksityiskohtaisia ja aivan jokainen pikku taustatarinan palanenkin on laitettu kuntoon. Juuri tällaisia asioita pitää kirjassa arvostaa. Tästä selvästi näkee, että sen tekoon on käytetty suunnattomasti aikaa ja vaivaa.

Kieltämättä Hobitin tarina on niin läheinen LOTR tarinalle, että kirja selvästi huutaa elokuvaversiota, kunhan se on laadukkaasti tehty. Kirjalle annan 10/10 tähteä ja toivon että elokuva pystyy samaan. Ainakin lähtökohdat ovat hyvät.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti