Hell on Wheels (2011)

Hell on Wheels on Suomessa melkolailla huomioitta jäänyt AMC:n western-aiheinen tv-sarja. Hyvän syyn sarjan seuraamisen aloittamiseen saa, kun katsoo AMC:n historiaa viimevuosina tuotetuista sarjoista: The Killing, The Walking Dead, Breaking Bad, Broken Trail ja niin edespäin. Tätä sarjaa ei tosin ole tehty aivan yhtä suurella budjetilla ja hypellä kuin AMC:n suurimpia sarjoja. Silti se keräsi Yhdysvalloissa television ääreen yleisön, joka oli lukumäärältään kanavan historian toisiksi isoin (siis enemmän kuin esim. Breaking Bad, The Killing tai Mad Men!). Ainoastaan The Walking Dead säilyi yleisömäärältään suositumpana sarjana. Hell on Wheels koki syntyessään mielenkiintoisen tuotantovaiheen ja sen ensimmäinen tuotantokausi kuvattiin jo kauan ennen varsinaista julkaisua. Sarja uusittiin nopeasti toiselle kaudelle.

Hell on Wheels lienee huomattavin villiin länteen sijoittuva tv-sarja sitten Deadwoodin. Lähtökohdat ovat kuitenkin erilaiset. Hell on Wheelsin perusjuoni sijoittuu rautietien rakennuksen ympärille. Samalla se toimii myös ajankuvauksena ja esittelee kattavasti vuonna 1865 esillä olleita ongelmia. Yhdysvallat on juuri toipunut sisällissodasta ja mm. orjien ja intiaanien oikeudet puhuttelevat. Sarjassa näyttelee muutamia tunnettuja näyttelijöitä Tom Noonanin, Commonin ja Colm Meaneyn johdolla. Pääosaa näyttelee Anson Mount, joka ei aiemmin ole varsinaisesti isompia rooleja näytellyt, mutta on kuin luotu Hell on Wheelsin "Cullen Bohannanin" rooliin. Paljon keskustelua on herättänyt myös Christopher Heyerdahlin rooli pohjoismaalaisena henkilönä "The Swede". Useimmat näistä kuitenkin kehuvaan sävyyn.

Hell on Wheelsin juoni rakentuu lupaavasti. Aivan alussa päähahmo Bohannanin tarina kerrotaan hieman epäselvästi, mutta kauden rakentuessa vastauksia saadaan sopivasti. Harmittavasti muut juonikuviot junnaavat paikoillaan melko pitkään ja sarjasta välittyy tunne, että rautatieaiheesta on hankala synnyttää mielenkiintoisia tarinoita. Puolivälissä kautta villit intiaanit saavat roolia, mutta tästäkään aiheesta ei oteta läheskään kaikkea potentiaalia irti. Lisäksi sarja on tehty turhan miellyttäväksi saduksi, jossa kaikki käänty lopussa hyväksi. Lopulta Hell on Wheels on kuitenkin positiivinen yllätys sellaiselle, joka ei sarjaa osaa odottaa. Ehkä sarjan saama suosio mahdollistaa panostuksia sarjan pitämiseksi mielenkiintoisena läpi tuotantokauden. Nyt Hell on Wheels jäi muutamien huippukohtien varaan.

Hell on Wheels IMDb:ssa (Käyttäjien antama arvosana 8,2)
Metascore: 63/100
Omat pisteet: 7/10

J.Edgar (2011)

J.Edgar on elämäkerallinen elokuva FBI:n pitkäaikaisesta johtajasta J. Edgar Hooverista. Käytännössä J.Edgar myös perusti nykymuotoisen FBI:n. Elokuvan on ohjannut Clint Eastwood ja sitä tähdittää Leonardo DiCaprio. J.Edgarin tarina yhtenä maailman vaikutusvaltaisimpana miehenä on kiistelty ja salaperäinen. Onkin yllättävää, että aihe on vasta nyt otettu syvällisempään käsittelyyn sisältäen myös Edgar Hooverin yksityiselämän. J.Edgarin yksityiselämää pidetään monilta osin julkisena salaisuutena ja Eastwood ei ole pelännyt näyttää näitä salaisuuksia myös valkokankaalla. Elokuva on tehty 35 miljoonan dollarin budjetilla ja se sisältää muunmuassa vaikuttavia maskeerauksia.

J.Edgar käyttää paljon aikaa päähahmo Hooverin (DiCaprio) yksityiselämän valottamiseen. Tämä kuvaus sisälsi yksinkertaisesti Hooverin äidin (Judi Dench), sihteerin (Naomi Watts) ja FBI:n varajohtajan Clyde Tolsonin (Armie Hammer). Näitä suhteita kuvaillaan monimutkaisiksi ja elokuva vihjailee näyttämällä asioita, joita ei kuitenkaan koskaan sanota ääneen. Tämä juonikuvio sisälsi omat mielenkiintoiset yksityiskohtansa, mutta elokuva sisälsi myös jonkin verran tarinoita Hooverin noususta valtaan ja suurimmista rikostutkinnoista. Aiheesta lienee säilynyt kovin vähän materiaalia, sillä tarinoita käsitellään välillä todella pintapuolisesti ja ei-Yhdysvaltalaisena on vaikea ymmärtää mihin suuriin legendoihin tässä viitataan. Elokuva toki korostaa Hooverin perusajatusta suojella omia bisneksiään ja hänen vaikutustaan siihen, kuinka rikostutkintaa on kehitetty.

J. Edgarin eräs ongelma on sen yksipuolisuus. Elokuvan pääroolin esittäjä DiCaprio varastaa esityksen muilta omalla suorituksellaan. DiCaprion rooli elokuvassa on eittämättä mainio, mutta se jättää varjoonsa kaikkien muiden näyttelijöiden hahmot ja tarina on vain läpikelausta Hooverin uran huippukohdista. Ehkä tiedon puutteesta johtuen nämä tarinatkin tuntuvat vajailta. Hyvää J.Edgarissa oli sen onnistunut elämänkerrallinen ote ja suhteellisen onnistunut flashbackien ja flashbackien flashbackien käyttö. DiCaprion maskeeraus ja tapa puhua/näytellä on myös täydellisen onnistunut. Eastwoodin ohjauksena tämä meni viimeaikaisita ohjauksista Invictusin ja Changelingin ohella kohtalaisiin, mutta ei parhaimpiin suorituksiin.

J.Edgar IMDb:ssa (Käyttäjien antama arvosana 7,1)
Tomatometer: 42%
Metascore: 59/100
Omat pisteet: 6/10

Sherlock Holmes: A Game of Shadows (2011)

Sherlock Holmes: A Game of Shadows on jatko-osa vuonna 2009 tehdylle ensimmäiselle uuden ajan Sherlock Holmes-tarinalle, jonka pääosia tähdittävät Robert Downey Jr. ja Jude Law. Elokuvat on ohjannut englantilainen Guy Ritchie, joka ohjasi vuosituhannen vaihteessa uransa tunnetuimmat elokuvansa ennen Sherlockeja (Lock, Stock and Two Smoking Barrels ja Snatch.). Jo ensimmäisessä Sherlockissa Holmesista oli tehty aiemmista tulkinnoista poiketen toiminnallisempi hahmo ja itse elokuvasta takaa-ajo näyttävillä efekteillä. Elokuvan toinen osa jatkoikin siitä, mihin ykkösosa jäi. 125 miljoonan dollarin budjetilla tehdystä elokuvasta odotettiin siis eeppistä, nopeatempoista ja älyllistä seikkailua.

Mielestäni ensimmäinen Sherlock oli jatkajaansa parempi elokuva. A Game of Shadows sortui yltiöpäiseen, mutta tylsähköön toimintaan ja taustalla olevaa juonta oli vaikea seurata. Ainoastaan elokuvan viimeiset 15 minuuttia olivat lähellä pelastaa elokuvan. Hahmona henkilö, joka on päästään nero ja ylivoimainen omalla alallaan, mutta yhteiskuntaan ja sen sääntöihin sopeutumaton, alkaa kärsiä inflaatiota. Varsinkin useat jenkkitelevisiosarjoista perustuvat juuri samaan ajatukseen. Downey jr. esittää Sherlock Holmesia juuri nykyaikasella tavalla: Hahmo on toiminnallinen ja superälykäs, mutta tavoiltaan ja käytökseltään omituinen. Lisäksi Holmesin ja Watson-apurin suhde esitetään Ritchien elokuvissa aivan erityiseksi ja erittäin läheiseksi työasioiden ulkopuolellakin.

Nykyohjaajista Ritchie on yksi niistä, jonka tyylin voi tunnistaa. Jollain tavalla se perustuu ajatukseen, jonka mukaan katsojalle ei esitetä "tylsiä" hetkiä, vaan juonta kannetaan toimintavetoisesti ja nopeasti. Tämä varmasti jakaa katsojat ja itse kuulun niihin, jotka eivät tätä varauksettomasti kannata. Olen nähnyt Ritchieltä neljä elokuvaa, jotka ovat kyllä suuren yleisön mielestä kehuttavia, mutta itselleni keskivertoa heikompia elokuvia. Toimintaa voi tehdä ja sitä voi tehdä myös nopeasti, mutta juonta ei kannata jättää epäselväksi ja taustalle. No, ehkä en vain ymmärrä. A Game of Shadows:sa hyviin asioihin kuului lopetuksen lisäksi mm. Law:n ja Stephen Fry:n roolisuoritukset. Myös kulissit olivat näyttävät ja musiikit kohdillaan.

Sherlock Holmes: A Game of Shadows IMDb:ssa (Käyttäjien antama arvosana 7,8)
Tomatometer: 60%
Metascore: 48/100
Omat pisteet: 5/10

Suits (2011)

Suits oli USA Networkin lakidraama-aiheinen kesäsarja viime vuonna. Sarja yhdistelee komediaa, hyviä näyttelijöitä ja juonen, jossa jokaisessa jaksossa on oma oikeudenkäsittelytapaus. Vaikka Suomessa sarjasta ei ole hiiskuttu sanaakaan, niin amerikan puolella Suits on kerännyt menestystä hyvässä määrin ja on ollut yksi suurimmista tv-tulokkaista. Suits:n ensimmäinen kausi sisältää 12 jaksoa kuudella vakionäyttelijällä, jotka esiintyvät jokaisessa jaksossa. Päänäyttelijöistä Gabriel Macht (Behind Enemy Lines, The Recruit) on jo hyvin nimeä Hollywoodissa kerännyt näyttelijä ja Patrick J. Adams puolestaan esiintyy ensimmäistä kertaa pääroolissa isommassa tuotannossa. Lisäksi sarjan näyttelijöistä Rick Hoffman (The Condemned, Blood Work) ja Gina Torres (Firefly, The Matrix Reloaded) ovat varmasti monelle jo ennestään tuttuja.

Lakidraamat ovat yleensä melko geneerisiä ja ennalta-arvattavia tv-ohjelmia. Suits:n ajatus lähtee kuitenkin normaalista poikkeaville tielle. Sarja esittää tapahtumia tosimielellä, mutta se sisältää kuitenkin paljon komedian aineksia. Päähahmoista on tehty mielenkiintoisia esim. Housesta ja Prison Breakista tutulla tavalla, jossa päänäyttelijällä on jonkinlainen ominaisuus, jonka avulla hän on lähes täydellisen hyvä jossain asiassa. Tässä tapauksessa tuo ominaisuus on esimerkiksi Adamsin hahmon valokuvamuisti ja Machtin hahmon ylivertaisuus asianajajana. Suitsin vahvuuksia ovat hyvin toimivat kemiat näyttelijöiden välillä ja mielenkiintoisesti kirjoitetut lakitapaukset jokaiseen jaksoon. Laajemman mittakaavan juonikuvio sarjan yksittäisten jaksojen taustalla ei ole kuitenkaan erityisen vahva. Mielenkiintoisinta onkin seurata hahmojen käyttäytymistä ja tapoja. Suits on vaarassa alkaa toistaa itseään tulevilla kausilla, jos laajemmaksi juoneksi ei keksitä hyvää koukkua.

Suits on ehdottomasti Game of Thronesin ja Homelandin rinnalla vuoden vahvimpia uutuuksia. Olin suorastaan hämmästynyt, kuinka laadukkaan kuvan sarja antoi. Ainoa asia, mikä jätti selvästi toivomisen varaa oli sarjan lopetus. Olen vakaasti sitä mieltä, että minkään sarjan ei kuulu sijoittaa cliffhangeria tuotantokauden viimeisen jakson loppuun. Ihmiset varmasti odottavat viimeisellä jaksolla saavansa vastauksia kaudella asetettuihin kysymyksiin, eivätkä yht'äkkistä lopetusta ennen keskeisiä vastauksia. Tälläinen lopetus on iso riski uudelle sarjalle, jonka jatkosta ei ollut vielä varmuutta. Kaikesta huolimatta kävi kuitenkin niin, että Suits uusittiin toiselle kaudelle peräti 16 jakson voimin. Nyt nähdyn perusteella odotan erittäin paljon toista kautta ja toivon, että tämä laatusarja joskus rantautuu myös Suomeen.

Suits IMDb:ssa (Käyttäjien antama arvosana 8,9)
Metascore: 60/100
Omat pisteet: 9/10