sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Sarja-arvostelu: The Wire Season 5 (2008), Huippusarja sai arvoisensa päätöksen




















The Wiren viimeinen tuotantokausi käsitteli median vaikutusta ja erityisesti Baltimore Sun -nimisen lehden tuotantoa. Erityisesti viides kausi korosti median asemaa, kun annetaan ihmisille käsitys siitä mitä on tapahtunut. The Wire käsitteli niin laajalta alueelta (aina narkkarista pormestariin) erilaisia ihmisiä, että oli luontevaa ja mahdollista esittää eri tasojen vaikutus toisiinsa. Tämä oli mielestäni toteutettu niin hyvin kuin sen voi televisiossa toteuttaa. Kaudella esiteltiin uusia hahmoja lehtijournalismin alalta. Mukaan kuului The Wire -tyyliin hahmoja aina perusreporttereista lehden editoijiin ja päätoimittajiin.














Dvd-boxin lisämateriaaleissa sarjan luoja David Simon mainitsi, että kaikki tarinat haluttiin viidennellä kaudella saada suunnitelman mukaiseen päätökseen. Tämä näkyi kauden loppupuolella, kun edellisiltäkin kausilta tuttujen hahmojen tarinat otettiin mukaan isompaan juoneen ja kerrottiin mihin kaikki lopulta päättyivät. Sarja jatkoi tässä rehellistä linjaansa ja näytti realistisen, mutta ei välttämättä aina miellyttävän tulevaisuuden. Simon kertoi myös, että sarjan tarkoituksena on esittää todellisia Amerikkalaiskaupunkien ongelmia ja mielestäni se antaa siitä melko toivottoman kuvan. Sarjan kaupunki on täynnä korruptiota ja vakavia humaanisia ongelmia kuten huumeita ja murhia.














Omaa suosikkiani eli murhatutkimusta nähtiin tavallista vähemmän, mutta lehtihuone oli toisaalta taas mielenkiintoinen. Yhden kauden teemoista tämä oli vahvempi kuin kakkoskauden tarina satamista, mutta ei aivan niin mielenkiintoinen ja onnistunut kuin ykköskauden "lankojen kuuntelu" tai neloskauden koulutusjärjestelmän esittäminen. Koulut ja erityisesti niiden kautta esitellyt neljä hahmoa (Dukie, Randy, Michael ja Namond) olivatkin sarjan lähes parasta antia. Myös kaikilla kausilla jatkuvasti vahvasti mukana ollut huumekauppa oli kaiken kaikkiaan erinomaisen hyvin toteutettu.


Nyt kun sain vihdoin katseltua koko sarjan läpi, niin voin rehellisesti sanoa, että sarja oli kokonaisuutena kaikista näkemistäni sarjoista ehein ja mielenkiintoisin. Viimeisimmällä kaudella eräs lehtihuoneen pomoista puhui jatkuvasti "Dickensmäisyydestä" ja tällä varmasti viitattiin koko sarjan olemukseen. Se sisälsi runsaasti mielenkiintoisia henkilöhahmoja, parodiaa ja "realismia". Sarjan käsikirjoittaja Simon on pystynyt tekemään siis tavallisesta (tosin erikoisesta) elämästä mielenkiintoista. On myös annettava erityismaininta niille, jotka valitsivat näyttelijät hahmojen taakse, sillä ne olivat todella uskottavia ja mielenkiintoisia. Annan viidennelle kaudelle ja samalla koko sarjalle 10/10 tähteä.

The Wire IMDb:ssa (Käyttäjien arvosana 9,7)

keskiviikko 26. tammikuuta 2011

Elokuva-arvostelu: The Fighter (2011), paras nyrkkeilyelokuva ikinä?














The Fighter:n kävin katselemassa jo ennakkoon ja odotukseni olivat korkealla. Elokuva nimittäin oli ehdolla peräti kuudessa (!) eri kategoriassa (ja naisten paras sivuosa -kategoriassa kaksi kertaa) eilen julistetuilla Oscar-ehdokaslistoilla. Tärkeimpinä näistä olivat ehdokkuudet parhaan elokuvan, parhaan ohjauksen (David O. Russell) ja parhaiden sivuosien kategorioissa (Christian Bale, Amy Adams ja Melissa Leo). Lisäksi elokuva ehti jo voittaa pari Golden Globe -palkintoa vahvoista sivuosista (Bale, Leo). Elokuva on ylipäätäänkin kerännyt paljon ylistäviä arvioita ja voi olla, että paikka IMDb:n top250 -listalla tuli jäädäkseen.















Pidin elokuvasta. Se ei tuonut mitään uutta nyrkkeilyelokuvien perinteikkääseen kategoriaan, mutta se oli toteutukseltaan ehdottomasti paras nyrkkeilyelokuva mitä olen nähnyt. Erityisesti nyrkkeilykohtaukset näyttivät melko aidoilta, eivätkä ne sortuneet niin pahasti liioitteluun, kuin mitä yleensä näissä elokuvissa näkee. Toki tässäkin piti olla ne näyttävät tyrmäykset ja hekumointimusiikit taustalla, mutta niinhän näissä aina on.

Christian Bale oli jälleen riuduttanut itsensä melko luihuksi tätä elokuvaa varten (miehellä on ihmeellinen kyky säädellä painoaan ääripäästä toiseen) ja eiköhän Akatemia muista sen, kun tulee aika palkita vuoden paras sivuosa. Bale on mielestäni Oscarinsa ansainnut ja tämä olisi ihan hyvä paikka ojentaa se hänelle. Silti mieleni tekee sanoa, että pidin jopa enemmän Mark Wahlbergin suorituksesta aktiivinyrkkeilijä Micky Wardina.



Wahlberg on urheilullisesti laaja-alainen ja on tässä hyvin uskottava nyrkkeilijänä ja varsinkin kehätaistelut onnistuvat hyvin. Mies sai onneksi edes itse elokuvan tuotannosta itselleen ehdokkuuden Oscareissa. Sen sijaan on sanottava, että jos naissivuosa-Oscar tulee tästä niin vuosi taisi olla poikkeuksellisen heikko. Miesten ja naisten suorituksia on tietysti vaikeaa verrata keskenään, mutta kyllä molemmat naiset jäivät pahasti esim. tämän elokuvan Balen suorituksen varjoon.

Elokuvan toteutus teki mielestäni siitä lähtöasetelmiaan paremman. Esim. kuvaustyyli, musiikki ja leikkaus olivat elokuvassa viimeisen päälle toteutettu. David O. Russellille täytyy antaa tunnustus tyylikkäästä nykyaikaisen realistisesta ohjauksesta, josta pidän erityisesti. Elokuvassa oli tässä suhteessa jotain samaa kuin esim. Inceptionissa ja The Townissa. Lisäksi näyttelijöistä erityisesti Bale ja Wahlberg alkavat olla niin rautaisen hyviä ammattilaisia, että he tekevät elokuvasta kuin elokuvasta katsomisen arvoisen. Annan elokuvalle 9/10 tähteä.

maanantai 24. tammikuuta 2011

Omat ehdokkaani vuoden 2010 elokuva- ja tv-palkintojen saajiksi

Oscar-gaalan ehdokaslistojen nimeämiset ovat aivan oven takana ja innokkaana elokuvien seuraajana omaan tietysti oman näkemyksen siitä, kuinka tärkeimmät palkinnot tulisi jakaa. Mielipiteeni perustuvat tietenkin täysin omiin kokemuksiini ja niissä on jyrkästi vältelty esimerkiksi tekotaiteellisuutta. Joitakin ennakkoon ajateltuna vahvoja palkintoelokuvia en vuoden aikana ehtinyt näkemään (kuten The King's Speech, The Fighter ja Black Swan). Lisäksi listauksissa painottuvat luonnolliset uusimmat elokuvat (mielestäni näin tapahtuu myös oikeissa Oscar-juhlissa).

Tässä viestissä olen vain koonnut mainitsemisen arvoisia esityksiä ja suorituksia (näitä voisi kutsua myös ehdokkaiksi parhaiksi suorituksiksi) ja ne eivät ole minkäänlaisessa järjestyksessä. Kategoriatkin ovat muutaman perinteisen Oscar-kategorian lisäksi oman mielen mukaan. Myös ehdokkaita saattaa olla enemmän kuin tavallisissa palkintojuhlissa.

Listaus pohjautuu vuodelta 2010 näkemiini elokuviin...

Paras elokuva

The Social Network
Unthinkable
The American
Green Zone
Shutter Island
The Book of Eli
Inception
The Town
Flipped

Paras ohjaaja

Christopher Nolan, Inception
Sylvester Stallone, The Expendables
Martin Scorsese, Shutter Island
Tony Scott, Unthinkable
Ben Affleck, The Town
Anton Corbijn, The American

Paras miespääosa

Leonardo DiCaprio, Inception
James Franco, 127 Hours
Matt Damon, Green Zone
Ben Affleck, The Town
Jesse Eisenberg, The Social Network
George Clooney, The American

Paras naispääosa

Amanda Seyfried, Letters to Juliet
Milla Jovovich, Resident Evil: Afterlife
Angelina Jolie, Salt
Jennifer Lawrence, Winter's Bone
Madeline Carroll, Flipped
Carrie-Anne Moss, Unthinkable

Paras miessivuosa

Tom Hardy, Inception
Jeremy Renner, The Town
Andrew Garfield, The Social Network
Jackie Chan, The Karate Kid
Joseph Gordon-Levitt, Inception

Paras naissivuosa

Ellen Page, Inception
Eva Mendes, The Other Guys
Rebecca Hall, The Town
Gemma Arterton, Prince of Persia: Sands of Time
Olivia Wilde, TRON: Legacy

Vuoden paras televisiosarja

Hustle, Season 6
24, Season 8
Supernatural, Season 6
The Pacific
Sons of Anarchy, Season 3
Dexter, Season 5
Boardwalk Empire, Season 1

Vuoden paras uusi televisiosarja

The Walking Dead
The Pacific
Boardwalk Empire
Treme
Persons Unknown
Caprica

Vuoden paras miesnäyttelijä televisiossa

Jensen Ackles, Supernatural
Michael C. Hall, Dexter
Hugh Laurie, House M.D.
Steve Buscemi, Boardwalk Empire
Terry O'Quinn, Lost

Vuoden paras naisnäyttelijä televisiossa

Maggie Siff, Sons of Anarchy
Kelly Macdonald, Boardwalk Empire
Morena Baccarin, V
Daisy Betts, Persons Unknown
Kelly Adams, Hustle

Paras kauhuelokuva

The Crazies
Devil
Frozen
Saw VII
And Soon the Darkness

Ja sitten mainitsemisen arvoista on vielä...

Vuoden suurin pettymys

Iron Man 2
Robin Hood
The A-Team
Splice
Skyline

sunnuntai 23. tammikuuta 2011

Elokuva-arvostelut: Unstoppable (2010) ja Unthinkable (2010)

Unstoppable on ohjaaja Tony Scottin uusin luomus. Ei ole yllättävää, että elokuva on toimintatrilleri ja vielä vähemmän yllättävää on se, että sitä tähdittää huippunäyttelijä Denzel Washington. Elokuva on jo kolmas perättäinen Scottin ja Washingtonin yhteistyö, kun edelliset olivat The Taking of Pelham 1 2 3 ja Deja Vu. Yhteensä yhteiselokuvia on kertynyt jo viisi. Unstoppable jatkaa hyvin pitkälle toimivaksi havaitulla konseptilla ja jopa aihepiiri eli junat säilytettiin edellisestä elokuvasta. Unstoppable on lähes täydellinen popcorn-elokuva: Elokuvan juoni on tarpeeksi moniselkoinen eli sitä ei voi pitää aivottomana toimintana, mutta juoni sisältää kyllä kaikki perustoimintaelokuvan elementit ja elokuva hoitaa ajattelun katsojan puolesta. Elokuva perustuu tositapahtumiin, mutta näitä tapahtumia on epäilemättä vähän elokuvamaisesti liioiteltu. Elokuvalla oli jättimäinen 100 miljoonan dollarin budjetti, joista iso osa meni varmasti Washingtonin vajaan 20 miljoonan ja Scottin vähän yli viiden miljoonan dollarin peruspalkkoihin. Elokuvan arvostusta lisää se, että se sisältää paljon autenttista materiaalia ja hyvin vähän tietokonegrafiikkaa.

Kaikissa Denzelin elokuvissa mies on jollain tapaa johtava hahmo valkokankaalla ja erottuu joukosta näyttelijäntaidoillaan. Voisi sanoa, että hän on uskottava melkein missä tahansa roolissa. Siksi tämän näyttelijän kiinnittäminen elokuvaan kuin elokuvaan tekee siitä melkein välittömästi laatua. Denzel ei petä tälläkään kertaa ja miehen näyttelyä on hieno seurata. Myös Chris Pine on saanut elokuvasta ison roolin ja suoriutuu kiitettävän hyvin. Maininnan arvoista on myös Ethan Supleen rooli epäonnekkaana ja laiskana tunarina, joka sopii miehelle erittäin hyvin. Itse elokuva kulkee hyvin raiteillaan ja saa kyynisemmänkin katsojan jännittämään aika ajoin. Jostain syystä kyseenalaistan hahmojen ratkaisuja usein tämäntyyppisissä elokuvissa, mutta nyt lähes kaikki tapahtumat ja tehdyt asiat vaikuttivat luonnollisilta. Elokuvassa vauhti kiihtyy toimintaelokuvamaisesti loppua kohden, mutta missään vaiheessa ei ole tylsiä kohtauksia. Elokuvan pituuskin on juuri sopiva. Annan elokuvalle 8/10 tähteä. Elokuva ei ole ehkä Oscar-materiaalia, mutta omassa toimintagenressään lähes täydellinen.


Unstoppable IMDb:ssa (Käyttäjien arvosana 7,0)


Unthinkable on vähän tuntemattomamman ohjaajan eli Gregor Jordanin ohjaama psykologinen trilleri, joka kertoo äärimuslimilaisuudesta. Elokuvan nimi on hyvin kuvaava, sillä elokuvassa tulee esille paljon asioita, joita ei tule ajatelleeksi tai joita ei halua ajatella. Elokuva on hyvin ihmis- ja käytännönläheinen ja siksi se saa esille otettavat asiat tuntumaan merkityksellisiltä. Elokuvaa tähdittävät isot nimet kuten Samuel L. Jackson, Carrie-Anne Moss ja Michael Sheen. Kaikki merkittävimmät tapahtumat ja päätökset pyörivätkin juuri heidän ympärillään ja mielestäni tämä kolmikko toimii erinomaisesti yhdessä. Heillä on jo näyttelijöinäkin sen verran kokemusta ja karismaa, että tällaisten roolien esittäminen onnistuu vaivattomasti. Elokuva kertoo tarinan muslimista (Sheen), joka on valmis kärsimään uskontonsa puolesta ja tulkitsee se myös äärimmäisesti.

Unthinkable luo mielenkiintoisen asetelman, jossa ei voi olla aivan varma, että kuka oikeastaan on elokuvan "pahis". Elokuvassa pohditaan paljon moraalia ja esitetään äärimmäinen näkemys siitä, minkälainen vaikutus ääriuskonnollisuudella voi olla. Itse tosin kyseenalaistin useamman elokuvassa tapahtuvan asian ja päätöksen. Ehkä itse olen enemmän sillä kannalla, että todellinen hätä ei lue lakia ja nopeammat päätökset ja moraalittomuus voisivat olla tositilanteessa todellisuutta. Mutta kaiken kaikkiaan voisi sanoa, että elokuva on jo saavuttanut jotain, jos tällaisia asioita rupeaa edes ajattelemaan. Elokuva ei ole liian pitkä ja juoni pysyy hyvin kasassa läpi elokuvan. Loppuratkaisu näyttää nykytyylin mukaan, kuinka "asiat eivät välttämättä olleetkaan aivan niin kuin annettiin ymmärtää". Näin päättyi viime vuonnakin ainakin Inception, Shutter Island ja Buried. En sano, että tämä tyyli olisi huono, mutta vähän halvalta se välillä vaikuttaa. Tästä elokuvasta katsoin pidennetyn version, mikä ilmeisesti juuri sisälsi erikoisuutena tämän mielestäni kyseenalaisen loppukohtauksen. Annan elokuvalle 8/10 tähteä. Yhteenvetona elokuva oli aiheeltaan mielenkiintoinen ja hyvin toteutettu.


Unthinkable IMDb:ssa (Käyttäjien arvosana 7,2)

Elokuva-arvostelut: Zodiac (2007) ja 127 Hours (2010)

Zodiac on David Fincherin (työnäytteitä mm. Fight Club, Se7en, Social Network ja The Curious Case of Benjamin Button) ohjaama historiallinen tositapahtumiin perustuva rikoselokuva. Fincherillä on Nolanmaisesti oma tyylinsä ohjata elokuvia ja hän tekee niistä tunnistettavasti Finchermaisia. Fincher on ehdottomasti yksi johtavista ja suuntaanäyttävistä ohjaajista nykypäivänä, vaikka en itse pidä häntä aivan kaiken hehkutuksen arvoisena. Zodiacista katsoin ohjaajan version, joka oli viisi minuuttia pidempi kuin teatteriversio. Zodiacin näyttelijäkaarti sisälsi useampia nimekkäitä näyttelijöitä kuten Jake Gyllenhaal, Mark Ruffalo ja Robert Downey Jr. Näyttelijät eivät ole mitään omia suosikkejani ja varsinkin Downey Jr. on mielestäni jonkin verran yliarvostettu ja näyttelee usein myös yliarvostetuissa elokuvissa.

Zodiac on lähes kolmetuntinen ja hitaasti etenevässä elokuvassa sen kyllä huomaa. Elokuvassa tarvitaankin vahvoja näyttelijäsuorituksia ja mielestäni siinä Zodiac myös onnistuu. Gyllenhaal on isossa ja vaativassa roolissa ja suoriutuu mainitsemisen arvoisesti. Muut jäävät aavistuksen varjoon, mutta se on kai tarkoituskin. Mainittavaa on myös, että naispuolisia näyttelijöitä elokuvassa on todella vähän ja siksi Chloë Sevignyn rooli on silmiinpistävä. Zodiacin juoni perustuu tositapahtumiin ja se tekee elokuvasta katsomisen arvoisen. Mielestäni elokuvan juoni on tästä lieventävästä tekijästä huolimatta turhan hidastempoinen ja elokuvan kestoaika on myös turhan pitkä. Silti Zodiacin murhat ovat kertomisen arvoinen asia ja elokuvalla on "merkitystä". Annan elokuvalle 7/10 tähteä. Erityismaininta hienolle posterille.


Zodiac IMDb:ssa (Käyttäjien arvosana 7,8)


127 Hours on puolestaan Oscar-voittaja Danny Boylen paluu elokuvaohjaamisen pariin voittoisan Slumdog Millionairen jälkeen. Elokuvalla oli kovat odotukset ja kriitikot aloittivat ylistyslaulun heti kun ensimmäisen näytökset saatiin näytettyä. Elokuva on saavuttanut jo useita ehdokkuuksia arvostetuilla elokuvajuhlilla ja nimenomaan arvostetuilla kategorioilla kuten parhaasta miespääosasta. Myös itselläni oli kovat odotukset elokuvasta ja pyrin välttämään kaikenlaisia mahdollisia juonipaljastuksia. Itse elokuva kertoo vuorikiipeilijästä, joka kohtaa vastoinkäymisiä eräällä retkellään Blue John -kanjonissa. 127 Hours:n budjetti oli lähemmäs 20 miljoonaa dollaria, mikä kuulosti kyllä aika isolta tämän mittakaavan elokuvaan.

Elokuva oli hyvin paljon samankaltaisuuksia aiemmin viime vuonna ilmestyneen Buriedin kanssa. 127 Hours on myös hyvin vahvasti yhden henkilön roolisuoritus (tällä kertaa tätä roolia esittää James Franco). Elokuvassa tosin näytetään myös jonkin verran muitakin ihimisiä eli täysin monologia se ei ole. Tällaisissa elokuvissa on aina vaarana, että pääosan näyttelijä ei pysty pitämään tunnelmaa yllä, kun välillä ainoa virike on seurata jotain hyvin pienen mittakaavan toimintaa. Tämän ongelman ratkaisuksi Boyle käyttää kaikenlaisia "mielikuvia", joissa kuvitetaan Aron Ralstonin sen hetkisiä ajatuksia. Tämä ratkaisu toimii välillä hyvin ja välillä taas tulee ajateltua, että tässähän esitetään aivan itsestäänselvyyksiä, joita pystyisi lukemaan jo pelkästään Francon kehonkielestä. Itse Francon esitys on aika lailla nappisuoritus ja tätä elokuvaa on helppo kehua erilaisissa palkintogaaloissa. Elokuvan ehdottomasti sykähdyttävin asia on kuitenkin se, että se perustuu tositapahtumiin. Vielä kun elokuva on elokuvana hyvää laatua, niin tätä tarinaa kelpaa esitellä. Itseäni tosin häiritsivät ajoittain muutamat pikkuasiat kuten välillä selvästi paistava toiminnanhakuisuus. Annan tällekin elokuvalle 7/10 tähteä. En ole siis vieläkään täysin vakuuttunut Danny Boylen elokuvista. Tai en ainakaan pidä Slumdog Millionairea ja tätä aivan niin loisteliaina teoksina kuin mitä meriitit antavat ymmärtää.


127 Hours IMDb:ssa (Käyttäjien arvosana 8,2. Top 250, sija #219)

torstai 20. tammikuuta 2011

Sarja-arvostelu: The Wire Season 3 (2004)

The Wiren kolmannella kaudella palattiin takaisin Baltimoren kaduille ja Barksdalen valtakuntaan. Barksdalen johtajista toinen eli Avon vapautetaan vankilasta kärsittyään seitsemän vuoden tuomiosta ainoastaan muutaman vuoden. Tällä välin se toinen johtaja eli Stringer Bell on kasvattanut valtakuntaansa ja laillistanut toimintaansa. Kaudella esitellään erään huumevaltakunnan tuho ja erään toisen nousu valtaan. Kuuntelutiimi pystytetään jälleen jahtaamaan Barksdalea ja poliisijohto yrittää epätoivoisia keinoja rikollisuuden vähentämiseksi ja murhien määrän leikkaamiseksi. Kaudella esitellään myöhemmillä kausilla isossa roolissa olevat Marlo ja hänen jenginsä sekä pormestarikisaan valmistautuva Tom Carcetti. Omar ja hänen ryöstelyjenginsä saavat myös ison roolin ja etsivillekin alkaa paljastumaan hänen  rikostensa hämmästyttävä laajuus.

Kolmas kausi olleen jälleen taattua The Wire -laatua. Kaikista tehdyistä kausista tämä oli kuitenkin se, joka oli tehty eniten fanikatsojille ja asioiden ymmärtäminen ja henkilöiden tunteminen käytännössä vaati aiempaa tietämystä sarjasta. Katselukokemus on kuitenkin antoisa jos henkilöihin ja tapahtumiin jaksaa perehtyä pitkällä kaavalla. Kolmannen kauden lopussa tulee tunne, että sarja ja sen henkilöhahmot ovat kehittyneet valtavasti. Tätä ei oikeastaan voi edes verrata mihinkään muuhun näkemääni sarjaan.

Omiksi suosikkihahmoikseni tällä kaudella nousivat William "Bunk" Moreland, Jimmy McNulty, Jay Landsman, Bodie Broadus ja Ellis Carver. Bunk ja Jay ovat erinomaisia kuvauksia osittain vittuuntuneista, mutta moraalisesti oikeellisista murhayksikön etsivistä. McNulty on taas kusipää, johon katsoja voi helposti samaistua. Hän on samalla erinomainen poliisi ja todella haluaa ratkaista rikoksia (Sarjassa kuvataan suurin osa poliiseista uraohjuksina tai muuten vain patalaiskoina). Carver on taas profiloitunut katupoliisiksi, jonka tehtävänä on jakaa oikeutta katudiilereille. Bodie on näistä katudiilereistä ylivoimaisesti mielenkiintoisin persoona ja hän todella kantaa tarinaa perusdiilerin elämästä Baltimoressa.


Olen kuitenkin jälleen sitä mieltä, että tämäkin kausi aavistuksen kalpenee mm. ensimmäisen ja neljännen tuotantokauden mahtavuuden edessä. Barksdalen tarina ei vain yksinkertaisesti ollut niin mielenkiintoinen kuin mitä Marlon vastaava. Ehkä se johtui Marlon tiimin näyttelijävalinnoista. Ne kun ovat itselleni lähes täydellisen mielenkiintoisia. Barksdaletkin tosin saavuttivat eräänlaista syvyyttä loppua kohden. Politiikkapuoli ei ollut aivan mielenkiintoisimmillaan tällä kaudella, mutta Carcettin sisääntulo toi selvästi vähän piristystä. Puhelinlankojen kuuntelutiimi on puolestaan taattua laatua, kun se sisältää vähintään Kiman ja Freamonin. Annan tälle kaudelle kaikesta huolimatta 10/10 tähteä. On se kuitenkin muuhun tv-roskaan nähden ylivoimainen.

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Elokuva-arvostelut: Pitch Black (2000) ja From Russia with Love (1963)


Pitch Black on David Twohyn ohjaama scifi-elokuva ja samalla ensimmäinen osa Riddick-trilogiasta (jonka kolmatta osaa ei ole vielä julkaistu). Arvostelin elokuvan aiemmin parhaaksi 2000-luvulla tehdyksi filmiksi. Olen siis nähnyt sen muutaman kerran aikaisemminkin ja voisin sanoa pitäväni elokuvaa lähes parhaana, mitä olen koskaan nähnyt. Elokuvalla on erittäin hyvä ja mielenkiintoinen käsikirjoitus ja elokuvaan on tehty erinomaiset näyttelijävalinnat. Erityisesti Vin Diesel on pääosan esittäjänä eli Richard B. Riddickinä vakuuttava. Riddick on mielestäni hahmona eräs mielenkiintoisimmista, mitä olen elokuvissa koskaan nähnyt. Tulevaisuuden visioita ja fantasiaa yhdistelevä maailmankuvaus on myös erittäin mukaansatempaava ja siitä haluaa tietää lisää. Elokuvan vuonna 2004 julkaistu jatko-osa Chronicles of Riddick täydensi tarinaa hyvin (kuten teki myös epävirallinen elokuvien välissä tapahtuneista tapahtumista kertova The Chronicles of Riddick: Dark Fury). Omat odotukseni tulevasta kolmannesta elokuvasta ovat myös korkealla.


Pitch Black ei ole kuitenkaan täydellinen elokuva. Esimerkiksi alussa tapahtuva pitkäkestoinen kameran pyöriminen ja täriseminen kuin käsivaralta kuvattuna on turhan väkivaltaisesti toteutettu ja häiritsee katselukokemusta jonkin verran. Pitch Black ei ole myöskään kovin pelottava elokuva, vaikka se luo tunnelmaa taidokkaasti. Itse en tosin mieltänyt elokuvaa alun perinkään kauhuelokuvaksi, joten tämä ei häiritse. Elokuvan hirviöt ja niitä vastaan taisteleminen on kuitenkin toteutettu erittäin hyvin. Pitch Black ei vajoa siihen toimintaelokuvien perisyntiin, jossa taistelukohtaukset ovat yleensä aivan liian pitkiä tai muuten vain tylsiä.

Katsoin elokuvan DVD:ltä ja se vaikuttaa huomattavasti ikäistään vanhemmalta. Elokuva vaikuttaa rakeiselta ja visuaalisesti suorastaan huonolaatuiselta b-elokuvalta. Vaikka olen nähnyt elokuvan muutamia kertoja aiemminkin, niin aina se on ollut kuvaukseltaan ihmeellisen epätarkalta vaikuttava. Tietääkseni tätä ei ole myöskään julkaistu terävänä. Tämä tosin luo myös tunnelmaa omalla tavallaan. Annan elokuvalle 10/10 tähteä. Minulle Pitch Black on yksi niistä viidestä elokuvasta, jotka ansaitsevat täydet pisteet.



Pitch Black IMDb:ssa (Käyttäjien arvosana 7,0)


From Russia with Love on jo vuonna 1963 julkaistu alkuperäisen James Bond -ohjaajan Terence Youngin ohjaama ja järjestyksessään toisena julkaistu Bond -elokuva. Pääroolissa on tietenkin alkuperäinen James Bond -näyttelijä Sean Connery ja mm. M:ää esittävä Bernard Lee ja Miss Moneypennya esittävä Lois Maxwell ovat myös ensimmäisestä James Bond -elokuvasta tuttuja. Elokuvan budjetti oli ajankohtaan tyypillisesti vaatimattomat 2 miljoonaa dollaria, mutta sitä ei huomaa elokuvasta ollenkaan. Elokuva on muutenkin vanhentunut erittäin arvokkaasti ja antaa erinomaisen kuvan 1960-luvun glamourista. From Russia with Love ei myöskään sorru kovin pahasti Bond -kliseisiin ja on myös yksittäisenä toimintaelokuvana erinomainen, eikä vain suoraa jatkoa ensimmäiselle elokuvatarinalle.


Elokuvan juoni noudattaa melko perinteistä kaavaa ja mukaan mahtuu useita toimintakohtauksia. Ne on toteutettu paljon paremmin kuin myöhemmissä James Bond -elokuvassa, mutta silti tässäkin elokuvassa on muutamia turhan pitkiä ja tylsiä takaa-ajoja. Kaikesta huolimatta elokuvasta paistaa tyylikkyys ja se saattaa hyvinkin olla paras James Bond -elokuva, mitä on tähän mennessä tehty (Casino Royale ja Dr.No on tietysti myös huomattava). From Russia with Love :ssa Bond tyytyy vain yhteen tyttöön (Daniela Bianchi), joka hoitaa työnsä hienosti, vaikkei aivan edeltäjänsä Ursula Andressin loistoon pystykään. Elokuvan sisältää myös traagisen sivujuonen tosielämästä, kun iso roolia esittävä Pedro Armendáriz (elokuvassa Kerim Bey) teki itsemurhan heti kuvausten päätyttyä (sairasti parantumatonta syöpää, jonka sai mahdollisesti säteilystä toisen elokuvan kuvauksissa). Annan elokuvalle 9/10 tähteä.


From Russia with Love IMDb:ssa (Käyttäjien arvosana 7,5)

torstai 13. tammikuuta 2011

Sarja-arvostelu: The Wire Season 2 (2003)

The Wiren kakkoskausi oli viimeinen "Langalla" -kausi, jota en ollut nähnyt aikaisemmin. Muista kausista tiesin, että kakkoskausi käsittelisi Baltimoren satamia. Tämä teema oli erittäin vahva läpi kauden ja jopa sivussa olevat asiat yhdistettiin sataman tapahtumiin. Muilla tuotantokausilla tämä aihe on ohitettu lähes tyystin. Kauteen lähdettäessä Barksdalen väestä osa kärsi tuomioitaan ja huumetoimintaa pyöritti Stringer Bell. Myös Proposition Joe esiteltiin ja Omar palautettiin New Yorkista kalavelkoja makselemaan. Jimmy McNulty aloitti työt satamapoliisissa ja kaikki vanhan erikoisyksikön jäsenet ovat joutuneet epämieluisiin ja alempiin tehtäviin. Uusina henkilöinä esitellään kreikkalaiset välittäjät ja sataman työntekijät. Satamasta tarkemmin esitellään puolalainen Sobotkan perhe, joka on sekaantunut kaikenlaiseen salakuljetukseen ja pikkurikollisuuteen. Sataman työntekijät kuitenkin unohdetaan kauden jälkeen, mutta kreikkalaiset sen sijaan vilahtelivat aika ajoin myöhemmilläkin kausilla. Kuten arvata saattaa, niin vanha erikoisyksikkö on jälleen kasassa, kun sataman tapahtumien laajamittaisuudesta päästään vihille.

The Wireä on hehkutettu erityisesti sen hahmonkehittelyn taidosta. Tästä täytyy kyllä antaa arvostusta sarja luojalle ja kirjoittajalle David Simonille. On melkein uskomatonta, kuinka noin 12 jaksoon pystytään tiivistämään niin laajamittainen hahmojen kehitysprosessi. Tätä kautta voisi vertailla neloskauden koululasten kehitykseen kauden aikana. Ensimmäisessä jaksossa kaikki toiminta on viatonta ja hahmot vaikuttavat leppoisilta, kunnes lopulta kauden päättyessä tuntuu, että hahmot ovat kokeneet kaiken ja maksaneet kovan hinnan milloin mistäkin. The Wiren etuna on myös äärimmäisen uskottavat näyttelijät ja sarja loistaa edukseen nykysarjoihin verratuuna, sillä tähän ei edes päärooliin valita näyttelijöitä ulkonäön perusteella, vaan sillä kuinka he sopivat rooleihinsa ja Baltimoren henkeen.


Mielestäni satamien ja ahtaajien elämän läpikäynti oli tarpeellista ja se on tehty niin hyvin kun sen voi tehdä, mutta The Wiren mittapuulla kausi hieman kalpenee muihin kausiin nähden. Satamista löytyi muutamia todella hyviä persoonallisuuksia, mutta nyt osa näistä hahmoista vaikutti jopa hieman väkisin väännetyiltä ja melodramaattisilta. Kreikkalaiset ja Beadie Russell erittuivat kuitenkin edukseen ja heidän tarinansa olivat mielenkiintoisia. Jonkin asteinen huumesotakin oli taustalla pyörimässä, mutta sen esitys jätti myös aavistuksen kylmäksi. Sarja oli kuitenkin jälleen niin monipuolinen, että muutamien sivutarinoiden erottuminen huonolla tavalla ei juurikaan häirinnyt. Annan 9/10 tähteä. Jos The Wireä olisi tehty yksi kausi ja tämä olisi se, niin tämä olisi ilman muuta täyden kympin suoritus. Nyt se vain jäi aavistuksen verran muiden tuotantokausien varjoon.


The Wire IMDb:ssa (käyttäjien arvosana 9,7)

tiistai 11. tammikuuta 2011

Vuoden 2010 merkittävimmät urheilijat

1. Rafael Nadal, tennis

Nadal voitti tenniskaudella kolme Grand Slamia (Wimbledon, Roland Garros ja U.S. Open) ja otti neljä ATP-kiertueen voittoa (näistä kolme Masters-sarjasta). Hän ohitti Roger Federerin maailmanlistan kärkitaistelussa ja hankki samantien sellaisen etumatkan, jota tuskin kukaan saa vähään aikaan kiinni. Nämä kaikki hän voitti kärsittyään alkukauden loukkaantumisista. On tällä hetkellä kiistattomasti maailman ykköstennispelaaja ja hämmästyttävän ylivoimainen lajissaan, jota harrastetaan ympäri maailman ja on erittäin suosittu.


2. David Rudisha, yleisurheilu

Rudisha alitti kauden aikana kaksi kertaa Wilson Kipketerin vuodelta 1997 olevan 800 metrin maailmanennätyksen. Ensin hän juoksi 1.41,09 ja sitten vielä 1.41,01. Saavutus on tehtys suositussa lajissa ja miehellä on vielä varaa parantaakin. Itse pidän 800 metrin juoksua kuitenkin aavistuksen väliinpuotoajana ja siksi Rudisha ei ole vuoden urheilija maailmanennätyksistään huolimatta.


3. Xavi (Xavier Hernández Creus), jalkapallo

Xaville annan arvostusta koko elämäntyöstä. Pelasi uransa parhaan kauden ja nousi jopa Lionel Messiäkin suurempaan rooliin seurassaan. Auttoi ensin Barcelonan Espanjan liigamestaruuteen ja oli Espanjan joukkueen tärkein pelaaja kesän jalkapallon mm-kisoissa. Pelaajana Xavi ei ole kovin näkyvä ja tekee harvoin maaleja. Xavin peliin kuuluu hakea palloa puolustavilta pelaajilta ja pelata sitä ylöspäin hyökkääville pelaajille. Tässä hän on ollut maailman paras jo monta vuotta. Xavin ansiosta joukkue pystyy pitämään pallokontrollia ja hänen erikoisuuksiinsa kuuluu uskomattomat läpisyötöt hyökkääjille.


4. Kobe Bryant, koripallo

Bryant johdatti viime kaudella joukkueensa L.A Lakersin mestaruuteen eeppisen finaalisarjan jälkeen. Kobe oli luonnollisesti myös finaalien MVP. Kobe on tämänhetkisen urheilumaailman suurimpia johtajia ja todellinen voittaja. Hän on ollut johtotähtiä NBA-liigassa jo yli kymmenen vuotta ja omistaa useita ennätyksiä. Kobe on ollut seurauskollinen ja pelannut Lakersissa aina vuodesta 1996, jolloin seura hänet varasi. Myös urheilijana mies kestää vertailun lähes keneen tahansa: pituutta löytyy 198cm ja painoa 93 kiloa. NBA:sta löytyisi uskomattomampiakin urheilijoita ja pallotaitureita kuten LeBron James, mutta karisma ja voittamisen kultttuuri eivät aivan ole vielä samaa tasoa.


5. Andres Iniesta, jalkapallo

Iniesta on aina siellä missä voitetaan ja useimmiten vielä ratkaisijana. Nyt voidaan puhua todellisesta isojen pelien pelaajasta. Voitti Xavin vierellä maailmanmestaruuden ja liigamestaruuden. Mutta nyt on tärkeää huomata se, miten hän ne voitti. Kesän mm-kisojen finaali Espanja-Hollanti ratkesi jatkoajalla juurikin Iniestan hienolla yksilösuorituksella. Iniesta on jo aiemminkin kunnostautunut erityisesti Mestarien Liigassa myöhäisiin yksilösuorituksella tehtyihin voittomaaleihin. Pelaajatyyppinäkin Iniesta erottuu joukosta: hän on erittäin tekninen pelaaja, jolla on harvinainen kyky ohittaa vastustajat harhauttamalla. Lisäksi syöttötaito on taattua La Masia -huippuluokkaa.

Sarja: The Wire Season 1 (2002)

Olen jo pitkään odottanut näkeväni "Langalla" -sarjan ensimmäiset tuotantokaudet. Olin aikaisemmin nähnyt kaudet 3-5 ja mielestäni ne ovat lähes parasta mitä olen televisiosta ikinä nähnyt. Tarinan loppuratkaisu oli nyt ensimmäistä kautta katsellessa jo tuttu, mutta sarjan jokainen tuotantokausi sisältää pienen tarinan ja oman kokonaisuuden, joka tekee myös ensimmäisistä kausista katsomisen arvoiseksi. Lisäksi sarja on niin laadukkaasti tehty, että otan ilolla vastaan kaiken materiaalin mitä tulee vastaan. The Wiren ensimmäinen tuotantokausi on kaikista tehdyistä kausista eniten itse sarjan nimen mukainen ja pääajatuksena on juurikin puhelinlinjojen kuuntelu. Olin aikaisemmin ihmetellyt sarjaa katsellessani, että annettiinko nimi todellakin niin sivuroolissa olevan asian mukaan. Toisaalta tämä on yksi sarjan hienouksista: Sarja pystyi muuntautumaan ja käymään läpi lähes kaikki kertomisen arvoiset asiat Baltimoren kaupungista.

Ensimmäisellä kaudella hahmoista suurimmassa roolissa on koko sarjan kansikuvana toiminut Jimmy McNulty (Dominic West) ja häneen liittyvät työ/yksityisasiat. Sarjan alussa esitellään jengien toimintatapoja ja muodostetaan "kuuntelutiimi", joka koostuu sekalaisesta joukosta poliiseja. Alussa esiteltäviä poliiseja kannatellaan aina sarjan loppuun asti, mutta sen sijaan jengeissä väki ja valta vaihtuvat myöhemmillä kausilla kuten asiaan kuuluu. Kuitenkin jo heti alusta tehdään selväksi, että Baltimoren suuriegoiset huumejengit tuottavat paljon ruumiita yrittäessään pitää valta-asemaa. Näin myös poliisivoimien murhaosasto on aktiivisessa esittelyssä. Itse pidin juuri murhatutkijoita yhtenä viihdyttävimpinä ja mielenkiintoisimpana osana sarjaa. Ylipäätään käytännön toiminta on sarjassa viihdyttävämpää kuin poliittinen valtapeli, vaikka ei sitäkään huonosti ole toteutettu.


Kun myöhemmillä kausilla kerrotaan siitä kuinka Marlo pitää valtaa Baltimoren kaduilla, niin sarjan alussa katuja hallitsee Barksdalen jengi ja ensimmäisellä kaudella ei ole tietoakaan kilpailijoista. Omissa silmissäni Barksdale ei kuitenkaan pystynyt saavuttamaan sitä otetta ja omaperäisyyttä, mikä Marlon valtakunnalla parhaimmillaan oli ja sikäli vallanvaihdos oli myöhemmin tervetullutta. Sarja pystyy luomaan myös syvyyttä, sillä esim. kolmannella kaudella elinkautista kärsivä Barksdalen muskeli Wee-Bey:n lapsi on valokeilassa ja nyt ensimmäisellä kaudella Wee-Bey on itse suuressa roolissa Barksdalen oikeana kätenä. Myös kulttimaineen saanut Omar on isossa roolissa ja kerää kokemusta myöhempiä kausia varten. Sen sijaan politikoinnissa ei mennä niin ylös kuin myöhemmillä kausilla. Tämä selkiytti komentojärjestystä ja itsekin pysyin kerrankin kunnolla kärryillä siitä, kuka on kenenkin pomo ja missä asemassa. Kaiken kaikkiaan ensimmäisestä kaudesta jäi tunne, että hahmoja ja rooleja vasta esiteltiin ja juoneen saadaan syvyyttä vasta tulevilla kausilla. Annan silti 10/10 tähteä. Vaikka kausi ei ole The Wiren mittapuulla poikkeuksellinen, niin muihin tv-sarjoihin verrattuna se on aivan ylivoimaisen hyvä.


The Wire IMDb:ssa (Käyttäjien arvosana 9,7)

torstai 6. tammikuuta 2011

Elokuva-arvostelut: And Soon the Darkness (2010) ja Ultramarines: A Warhammer 40,000 Movie (2010)

And Soon the Darkness on päivitetty versio samannimisestä Brittiläisestä kulttiklassikosta (vuodelta 1970). Elokuvan tarinassa kaksi tyttöä ovat huvipyöräilyretkellä Argentiinassa. Elokuvalla on aineksia olla genreltään jopa kauhua, mutta itse luonnehtisin sitä enemmän tavalliseksi trilleriksi. Se on myös rehellinen b-elokuva, joka on tehty pienellä budjetilla ja näyttelijätkin ovat ehkä Karl Urbania lukuunottamatta siitä kakkoskategoriasta. Tämä ei kuitenkaan välttämättä ole edes huono asia. Pääosia elokuvassa esittävät Amber Heard ja Odette Yustman ovat poikkeuksellisen kauniita ja elokuva keskittyy aika vahvasti heidän ulkonäkönsä seuraamiseen. Elokuvan käsikirjoitus ei lopulta vain ollut tarpeeksi omaperäinen, jotta se voisi mitenkään erottua muista samantyyppisistä elokuvista.

Elokuvan keskiössä olevat Heard, Yustman ja Urban suoriutuvat rooleistaan melko sujuvasti ja erottuvat vahvasti ympäristöstään. Tosin elokuvassa on muutenkin niin vähän ihmisiä, että tästäkin jää vähän halpaelokuvamainen tunne. Elokuva käyttää klassisia kauhun keinoja kuten sivullisten tarjoamia tyhjiä katseita ja "pysähtyneisyyttä", jossa mikään ei oikein toimi ja kaikki ovat muuttuneet passiivisiksi. Elokuva muistutti jollain tapaa muutaman vuoden takaista A Perfect Getawayta, joskin pidin sitä laadukkaammin tuotettuna. Kyllä And Soon the Darknessin nyt kuitenkin kerran katsoo ja varsinkin jos alkuperäinen tarina ei ole tuttu. Itselleni kuitenkin varsinkin elokuvan loppu oli aivan liian teennäinen ja päälleliimattu. Annan 5/10 tähteä.



And Soon the Darkness IMDb:ssa (Käyttäjien arvosana 5,2)


Ultramarines: A Warhammer 40,000 Movie perustuu Warhammer 40,000 - nimiseen tietokonepelisarjaan. Elokuva on animaatio ja kertoo Ultramarines -nimisistä sotilaista, jotka taistelevat muukalaisia ja paholaisia vastaan avaruuden eri planeetoilla. Peli on niin tunnettu, että sen taustamaailmasta (universiumista) ja hahmoista on kehittynyt oma kulttuurinsa, jolla on rahastettu monilla muillakin tavoilla kuin pelkästään tietokonepeleinä. Elokuva kertoo loppuun asti uskollisista sotilaista, joiden elämäntehtävänä on kuolla kunniakkaasti taistelussa palvellessaan suurta keisaria. Elokuvan koko ajatus lienee juuri tämän sanoman toistaminen, sillä elokuvana tämä ei tarjoa yhtään mitään ja itseltäni menivät ne vähätkin tapahtumat aika lailla ohi. Elokuva sisältää kyllä jonkin verran klassista sotilasläppää, taistelua ja juonittelua, mutta tästä puuttui kyllä se koukku johon tavallinen katsoja voisi tarttua. Hyvää tässä elokuvassa oli se, että kaikkea ei pidetty aivan itsestäänselvyytenä ja päähahmokin voi ottaa osumaa. Muuten elokuva kulki aikalailla kuin juna raiteillaan kohti päätepysäkkiä. Annan 4/10 tähteä. Se on kyllä sanottava, että tästä elokuvasta voisi kyllä kuvitella saavansa paljon irti jos Warhammer 40,000 -maailma olisi entuudestaan tuttu.

Ultramarines: A Warhammer 40,000 Movie IMDb:ssa (Käyttäjien arvosana 6,7)

keskiviikko 5. tammikuuta 2011

Elokuva-arvostelut: Stone (2010) ja Flipped (2010)

Stone on trilleri, jota tähdittää kolme tähtinäyttelijää: Robert De Niro, Edward Norton ja Milla Jovovich. Myös television puolelta on löydetty kokenut Frances Conroy. Tarina kertoo ikääntyneestä pariskunnasta, jolla on menneisyyden traumoja ja pariskunnan miespuolta esittävä De Niro tutustuu työnsä puolesta vanki Nortoniin, jolla on kaunis vaimo Jovovich. Tarkemmin sanottuna De Niro esittää elokuvassa "Jackia", jolla on mahdollisuus päästää Nortonin esittämä "Stone" pois vankilasta 9 istutun vuoden jälkeen. Jovovich esittää puolestaan Stonen vaimo "Lucettaa", jonka tarkoituksena on edesauttaa Stonen aikeita päästä vankilasta pois. Elokuvan alkuasetelmat ovat erittäin herkulliset ja odotin elokuvalta paljon. Stone on Mimran Schur Picturesin esikoistuotanto ja ei oli suuri pettymys elokuvateattereissa. Elokuvaa ei ole edes julkaistu Suomessa ja se ei ole lipputuloilla pystynyt kattamaan läheskään elokuvan isoa (22m$) budjettia.

Elokuvasta huomasi, että päänäyttelijäkolmikkoon oli panostettu. Kaikki vaikuttivat erittäin ammattimaisilta ja erityisesti Norton ja Jovovich jopa pystyivät yllättämään vahvoilla roolisuorituksillaan. Erityisesti Norton oli päässyt todella sisälle roolihahmoonsa. Elokuvan alku oli hyvä ja erityisesti Nortonin ja De Niron väliset keskustelut säväyttivät. Kuitenkin elokuvan edetessä tapahtumat muuttuivat oudoiksi ja paikoitellen turhan tekotaiteellisiksi. Välillä oli todellakin vaikea ymmärtää, miksi ihmiset tekivät tiettyjä asioita ja mitä ylipäätään oli tapahtumassa. Näyttelijöiden reaktiot erilaisiin asioihin olivat myös turhan hämmästyttäviä. Mielestäni elokuva heikentyi loppua kohti ja sitä venytettiin turhaan muutenkin (105min). Annan 5/10 tähteä. Elokuva ei täyttänyt odotuksiani, vaikka oli hauskaa nähdä tuttujen näyttelijöiden esiintyvän samassa elokuvassa.

Stone IMDb:ssa (Käyttäjien arvosana 6.0)





Flipped on Rob Reinerin paluu ohjaajaksi. Reinerin aiempia ohjauksia ovat mm. Stand By Me ja A Few Good Men. Elokuvalla oli 14 miljoonan dollarin budjetti ja Reiner oli mukana myös tuottamassa ja käsikirjoittamassa elokuvaa. Elokuva poikkeaa ohjauksellisesti muista nykyelokuvista kertoen saman tarinan kahdesta eri näkökulmasta. "Flippedin" tarina sijoittuu 1960-luvulle ja kertoo siistille naapurustolle muuttavan perheen pojasta ja siitä kuinka hän ystävystyy naapurissa asuvaan tytön kanssa. Erityisesti elokuvan lavastus on hyvin siistiä ja todella taiteellinen. Näin elokuvan tarkoitus on olla myös visuaalinen kokemus ja ajankuvaus.

Elokuvan näyttelijät ovat jossain määrin tunnettuja ja elokuvan päänäyttelijät ovat ilmeisesti tunnettuja lapsinäyttelijöitä. He ovatkin lapsinäyttelijöiksi hämmästyttävän hyviä ja ovat mennen tullen elokuvan aikuisia vakuuttavampia. Itse en ole juurikaan tämän lajityypin elokuvia katsellut ja elokuvan juoni tuli täytenä yllätyksenä. Mielestäni ohjaustyyli ja näyttely on keskiverto-Hollywood -elokuvaa huomattavasti laadukkaampaa, mutta toisaalta tarina on hiukan lapsellinen ja kliseinenkin romanssidraama. Lajityypissään elokuva kuitenkin on varmaan parasta mitä löytyy. Annan 8/10 tähteä.

Flipped IMDb:ssa (Käyttäjien arvosana 7,3)

maanantai 3. tammikuuta 2011

Elokuva-arvostelut: Edge of Darkness (2010), Cutthroat Island (1995) ja World Trade Center (2006)

Edge of Darkness on Mel Gibsonin paluu valkokankaalle pitkän tauon jälkeen. Viimeksi Gibson nähtiin tositoimissa vuosituhannen alussa. Elokuvan tarina on oikein perinteinen trillerijuoni ja perustuu aikaisemmin julkaistuun televisiosarjaan. Elokuvassa lähes kaikki huomio kiinnittyykin Gibsonin näyttelijäntyöhön. Myös entinen James Bond -ohjaaja Martin Campbell tekee isomman ohjauksen muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen. suoriutuu tehtävästään siihen nähden kohtuullisesti. Elokuvan budjetti oli suuri (80m$) ja lipputuotoissa se pääsi melko lailla samalle tasolle. Budjettiin nähden sitä on pidetty kuitenkin floppina. Kriitikoilta elokuva on saanut keskinkertaista palautetta.

Elokuvasta on pyritty tekemään realistinen ja erityisesti Gibsonin paluu on kameran etupuolelle on vakuuttava. Elokuvasta huokuu tietynlainen laadukkuus ja viimeistelty olemus. Elokuva pyrkii olemaan myös realistisen raadollinen ja esimerkiksi ampumiskohtaus myös näyttää ampumiskohtaukselta. Tarina on pohjimmiltaan synkkä ja sisältää Amerikkalaiseen tyyliin isoja salajuonia ja valtion vallan väärinkäyttöä. Campbell on kuitenkin suosikkiohjaajiani ja oli hyvä nähdä selvästi vanhentunut Gibsonkin jälleen tositoimissa. Annan 7/10 tähteä.

Edge of Darkness IMDb:ssa (Käyttäjien arvosana 6,7)


Cutthroat Island on Renny Harlinin ohjaama legendaarinen elokuva ja samalla yksi 90-luvun suurimmista flopeista. En jostain syystä ollut nähnyt elokuvaa aiemmin. Odotukset eivät olleet ennen elokuvaa korkealla ja kieltämättä siitä paistoi Harlinin ohjaustyyli aika vahvasti. Päänäyttelijäksi elokuvaan oli valittu Harlinin silloinen vaimo Geena Davis. Muuten näyttelijälista on yllättävän nimetön ja 100 miljoonan dollarin budjetti selittyy lähinnä valtavilla lavasteilla ja taistelukohtauksilla. Jos jotain hyvää elokuvasta etsii, niin Cutthroat Island on melko selvä elokuvallinen esi-isä Pirates of the Caribbean -saagalle.

Elokuvaa eivät pilaa huonot näyttelijät eikä edes kliseinen juoni, vaan se, että elokuvassa on yksinkertaisesti aivan liikaa toimintaa. Elokuvassa on itse asiassa hyvin vähän mitään muuta kuin takaa-ajokohtauksia ja taistelukohtauksia. Ja nämä toimintakohtaukset on toteutettu sanalla sanoen tylsästi. Ne ovat ennalta-arvattavia ja lapsellisia. On aivan liian näkyvää, kuinka miekat ja nyrkit eivät edes osu vastustajiinsa, kun he jo kaatuvat maahan.Verestä ei tässä kokoperheen elokuvassa ei ole tietoakaan korkeista tappoluvuista huolimatta. Harlin on parhaimmillaan hyvä ohjaamaan toimintaelokuvia, mutta tässä mentiin pahasti metsään. Annan 4/10 tähteä.

Cutthroat Island IMDb:ssa (Käyttäjien arvosana 5,3)


World Trade Center (2006) on suuren budjetin kunnianosoitus syyskuun 2001 terrori-iskun jälkiä korjanneille satamapoliiseille. Pääosissa nähtiin Nicolas Cage, Michael Peña ja Maria Bello. Elokuvan ohjasi Oliver Stone ja pienrooleissa nähtiin lukuisia tunnettuja näyttelijöitä. Elokuva on hyvin ennalta-arvattava ja tositapahtumiin perustuva uusinta syyskuun 2001 tapahtumista. Jo elokuvan nimestä ja pienellä pähkinäkuorella saisi kerrottua aivan kaikki elokuvan tapahtumat. Amerikkalaiseen tyyliin elokuva on sankaritarina ja kuvaa heidän yksin käymää taisteluaan suurta pahaa vastaan. Elokuva sai melko positiivisia arvosteluja kriitikoilta ja on ollut rahallisesti menestys.

Elokuvan ongelma on se, että ohjaus menee yli tunteiden kuvaamisessa. Vaikka tapahtumat ovat tositapahtumiin perustuvia. niin elokuvaan ei oikein sovi se, että mennään liian tunteellisiksi ja lapsellisiksi. Tämä elokuva on kyllä ehdottomasti tarkoitettu Amerikkalaisille katsojille muistutukseksi siitä, kuinka he käyvät sotaa lähi-idän kanssa. Tarina menee lopulta turhan yksilötasolle, kun puhutaan näinkin valtavasta terrori-iskusta. Elokuvasta ei oikein saa kuvaa, että todellisuudessa terrori-iskussa menehtyi tuhansia ihmisiä. Sen sijaan elokuvassa hurrataan voimakkaasti vain muutamille niistä sadoista ja tuhansista pelastujista. Cage ja Peña ovat kuitenkin ammattimiehiä ja vievät elokuvan lopulta kunnialla läpi. Annan 5/10 tähteä.

World Trade Center IMDb:ssa (Käyttäjien arvosana 6,2)