"Kuninkaan puhe" lienee yksi ennakkosuosikeista huomenna pidettävissä Oscareissa. Baftassa elokuva ehtikin jo vähemmän yllättävästi voittamaan kaiken mahdollisen ja Golden Globessakin tuli pysti parhaasta miespääosasta. Miespääosa on elokuvan vahvin valttikortti myös Oscareissa. Itse pidin Colin Firthin roolisuoritusta hyvänä, mutta se keskittyi mielestäni jopa liikaa änkyttämisen ympärille. Miehen rooli hienosti opeteltua änkyttämistä lukuunottamatta ei ollut erityisen taiturimainen. Itse asiassa yleistävästi voisi sanoa, että koko elokuva oli Firthin änkytysongelman esittämistä melko yksipuolisesti. Olisin ehkä kaivannut muitakin näkökulmia.
Elokuva oli kuitenkin erittäin hyvä. Se oli ehdottomasti paras näkemäni elokuva omassa "lajityypissään" (Brittiläinen kuninkaallisen elämän kuvaus). Elokuva eteni hienosti ilman tylsiä kohtia ja kykeni rakentamaan jännitystä rauhallisesta aihepiiristä huolimatta. Se oli myös oikealla tavalla hauska ja sisälsi lukuisia hienoja roolisuorituksia kuten Timothy Spall Winston Churchillina, Helena Bonham Carter kuningatar Elizabethina ja Geoffrey Rush puheterapeuttina. Elokuva perustuu tositapahtumiin ja nyt vasta elokuvan jälkeen tajusin, että kuningatar Elizabeth on todellakin sama henkilö, joka tunnetaan paremmin nimellä kuningataräiti Elisabet ja joka kuoli vasta vajaa kymmenen vuotta sitten.
Elokuvan ohjannut Tom Hooper on itselleni vähän tuntemattomampi nimi, enkä ole nähnyt miehen aikaisempaa tuotantoa. The King's Speech oli kuitenkin hieno työnäyte ja elokuva oli tyyliltään ja tarinankerronnaltaan muitakin nykyisiä palkintogaalamenestyselokuvia muistuttava. Kaiken kaikkiaan elokuva oli hyvä ja ehdottomasti viime vuoden parhaimmistoon kuuluva, mutta ei sentään aivan sellainen jättipotti mitä ehkä ennen elokuvaa odotin. Annan 9/10 tähteä. Elokuva osasi puutteistaankin huolimatta olla viihdyttävä, hauska ja sisälsi sopivasti draamaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti