Apollo 18 (2011)

Vihdoinkin. Apollo 18 oli etukäteen vuoden eniten odottamani elokuva. Hämmästys ja pettymys oli näin melko iso kun huomasin ensin, että elokuvan ensi-ilta venyy loppuvuoteen ja sen jälkeen vielä joku keksi perua Suomen näytökset kokonaan. Jos ymmärsin oikein, niin elokuvan saapuminen Suomeen oli kiinni sen saamasta vastaanotosta muuaalla maailmassa. Se vastaanotto ei ollut ruusuinen. Seurasin elokuvan tuotantoa ja se kyllä nostatti trailereillaan odotukset melko korkealle. Monelle totuus ei ollutkaan sitten aivan toiveiden mukainen.

Avaruuteen sijoittuva kauhu on eräs parhaista elokuvagenreistä, mitä on koskaan tajuttu hyödyntää. Tämän lajityypin edustajia ovat mm. Alienit, Pandorum, Pitch Black, 2001: Space Odyssey ja Event Horizon. Avaruusseikkailu tietenkin vähän tulkinnanvarainen. Avaruus on sijaintina otollinen tiivistunnelmaisen kauhun luomiseen. Avaruudessa ole pakoteitä, mutta on usein ahdasta ja vain mielikuvitus on rajana sille, minkälaisia hirviöitä vastaan asettuu. Apollo 18 pääsi ensimmäisenä vielä avaamaan uutta tietä avaruuskauhu-pseudodokumenttina. Tapahtumat siis esitetään niin kuin ne olisivat oikeasti tapahtuneet, vaikka tarina itsessään on fiktiota. Itseasiassa juuri tämä on ollut monille kriitikoille ja tavallisille katsojille ylitsepääsemätöntä. Voidaan takertua helposti niihin pikkuasioihin, jotka tekevät tapahtumista oikeassa elämässä mahdottomia.

Elokuvan toteutuksessa on varmasti ollut omat haasteensa. Apollo 18:n pitäisi näyttää ja kuulostaa 70-luvulla tehdyltä. Lisäksi juoneen täytyy lisätä käänne, jossa kuuhun viedään erityisen paljon videokameroita, jotta koko elokuvaa ei tarvitse näyttää yhdestä nurkkakamerasta tai käsivaralta. Käsivaralta on kyllä kuvattu jonkin verran, mutta sitä ei ole tehty häiritsevästi ja yleisesti kuvaa saadaan tarpeeksi monesta kulmasta. Elokuvan ongelmat ovatkin ajoittaisissa tyhjissä hetkissä, joissa itse juoni ei etene. Apollo 18 tuntuu jopa 86 minuuttiseksi elokuvaksi melko pitkältä.

Kauhu on toteutettu Apollossa hyvin. Vaikka hyvin tarkkaan elokuvaa katsovat saattavat huomata joitain ihmeellisyyksiä ja virheitä sen toteuksessa, niin tunnelmaltaan se on hienosti luotu. Elokuvasta löytyy kliseisimmän säikäyttelyn lisäksi epätoivon luontia, mystisiä ilmiöitä, ahtautta ja kamerakikkailua. Näyttelijöinä toimivat suurimman osan elokuvasta Warren Christie ja Ryan Robbins, jotka kyllä kantavat juonta ja toimivat hyvin yhteen, mutta eivät ole hirveän karismaattisia. Varsinkin avaruuspuvuissa hahmot jäävät helposti etäisiksi. Jos elokuvan hitaan etenemisen pystyy laittamaan realismin piikkiin, niin tunnelmaltaan Apollo 18 on perushyvin ja katsomisen arvoisesti tehty elokuva. Se on kuitenkin vahvasti yhden lajityypin elokuva eli jos avaruusseikkailut eivät kiinnosta, niin elokuvahetkestä voi tulla aika piinaava.

Monsters IMDb:ssa (Käyttäjien antama arvosana 5,4)
Tomatometer: 23%
Metascore: 24/100
Omat pisteet: 7/10