Melancholia on tanskalaisen Lars von Trierin käsikirjoittama ja ohjaama elokuva, joka oli puheenaiheena varsinkin taannoisten Cannes-elokuvafestivaalien aikoihin. Melancholia on elokuvana jaettu hieman tyyliltään toisistaan poikkeaviin osiin ja elokuva sisältää jonkin verran draamaa ja scifiä. Ennenkaikkea Melancholia on kuitenkin taide-elokuva, joka sisältää vahvoja psykologisiakin elementtejä. Erityisesti päänäyttelijä Kirsten Dunstille on osunut psykologinen ja haastava rooli. Varmasti sellainen, josta kriitikotkin tykkäävät. Toisaalta tavalliselle "katson kerranpari viikossa toiminnantäytteisen action-elokuvan" -katsojalle tämän elokuvan näkeminen voi olla melko piinaava kokemus.En ollut ennen Melancholian näkemistä tietoinen elokuvan juonikulusta tai sisällöstä. Itseasiassa en ollut ennen Melancholiaa nähnyt Lars von Trierin elokuvia ja kun elokuva lopulta esitettiin, olin yllättynyt kuinka taiteellisesti se oli toteutettu. Tässä oli hyvät ja huonot puolensa. Elokuva sisälsi lukuisia upeita kohtauksia, joita tavallisissa elokuvissa ei näe ollenkaan, mutta toisaalta jotkut kohtaukset tuntuivat vähän tekotaiteellisilta ja juonellisesti turhilta. Lisäksi elokuvan hahmot ja tapahtumakulku oli paikoin uskomatonta. Varsinkin ihmisten käyttäytyminen ehkä Kiefer Sutherlandin hahmoa lukuunottamatta tuntui täysin järjenvastaiselta. On tietysti hauskaa ja hyvää viihdettä, kun kaikkien kummallisuuksien keskeltä löytyy niin normaalisti ja inhimillisiesti käyttäytyvä hahmo kuin mitä Sutherlandin hahmo oli. Myös Charlotte Gainsbourgin hahmo oli pienin varauksin järjissään.
Melancholiaa ei luultavasti voida ohittaa missään puhumatta sen näyttelytyöstä. Omasta mielestäni elokuvan näyttelijäkaarti sisälsi muutaman liian ilmiselvän ja pakotetun näyttelijävalinnan Skarsgårdeineen, mutta muuten euroopastakin on saatu kasattua ihan mukavia nimiä. Elokuvan johtonäyttelijät tulivat kuitenkin suoraan Hollywoodista. Ja hyvästä syystä. Dunst ja Sutherland ovat ylivoimaisesti elokuvan mielenkiintoisimmat näyttelijät muutenkin kuin vain ison roolinsa ansiosta. Dunstin roolista on tehty myös huomiotaherättävän visuaalinen. Se on kai sitä taiteellista hyvän maun kauneutta. Uskollisena 24:n -katsojana (tv-sarja) oli myös hienoa nähdä Sutherlandin tehneen paluuta valkokankaalle vähän vakavammin otettavassa elokuvassa.
Elokuvan aikana mietin useasti sen muistuttavan monin tavoin klassikkoelokuvaa 2001: A Space Odyssey. Elokuvaa oli samalla tavalla jaoteltu erilaisiin ja eri asioita käsitteleviin osiin ja tietyt asiat jätettiin katsojan tulkinnan varaan. Ja tietysti se taiteellinen toteutus (ja musiikkikin jossain määrin) muistutti läheisesti Avaruusseikkailua. Avaruusseikkailu 2001 onkin elokuvana yksi omista kaikkien aikojen suosikeistani.
Toisaalta se ei ole elokuvalle plussa, että kesken elokuvan ajatukset harhailevat muihin elokuviin.
Melancholia IMDb:ssa (Käyttäjien arvosana 8,0)
Tomatometer: 71%
Omat pisteet: 6/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti