American Gangster tositapahtumiin perustuva rikosdraama, jolla on vaikuttava näyttelijäkaarti ja iso budjetti. Elokuvan ohjasi legendaarinen Ridley Scott ja sitä tähdittivät Denzel Washington ja Russell Crowe. Elokuva kertoo 60- ja 70-luvun vaihteessa Harlemia "hallinneesta" rikollispomosta, jonka erikoisalaa olivat heroiinin tuominen Vietnamista ja sen jälleenmyyminen. Washingtonille ja Crowelle American Gangster oli toinen yhteinen elokuva Virtuosityn jälkeen ja Washington itse on tähdittänyt lukuisia Scottin veljesten elokuvia. Asetelmat olivat omaan makuuni erittäin hyvät. Elokuvan budjetti oli noin 100 miljoonaa dollaria, mutta vuosi 2007 oli elokuvabudjeteiltaan (mutta myös laadultaan!) sen verran ihmeellinen, että American Gangster oli vasta vuoden 17. kallein elokuva.
Itse elokuvassa Washingtonin rooli varastaa päähuomion ja hyvinhän mies näyttelee. Samaa näköäkin on huomattavasti esitettävän hahmon eli rikollispomo Frank Lucasin kanssa. Uskon, että elokuvan tapahtumia on dramatisoitu jonkin verran, sillä se sisältää asioita, joita ei vaan voi ymmärtää vähänkään sivistyneessä yhteiskunnassa. Toisaalta luin elokuvan jälkeen jonkin verran Frank Lucasista ja korruption määrä on siihen aikaan ollut kyllä jotain käsittämätöntä. Elokuvasta saa vaikutelman, ettei kukaan yhtä poikkeusta (Crowen hahmo) lukuunottamatta ajattele muuta kuin omaa etuaan.
American Gangster oli Ridley Scottin tyylin mukaisesti erittäin pitkä elokuva kestäen lähes kolme tuntia. Tämän kyllä huomaa elokuvan aikana ja omasta mielestäni muutaman kohtauksen olisi voinut leikata poiskin. Elokuva muistutti jollain tapaa hyvin paljon Spielbergin Catch Me If You Can-elokuvaa, jossa Tom Hanks ja Leonardo DiCaprio muodostivat Crowen ja Washingtonin kaltaisen kaksikon, jossa toinen esitti virkavaltaa ja toinen jollain tapaa periaatteellista rikollista. Spielbergin elokuva on ehkä "helpompi" suurelle yleisölle, kun taas Scottin American Gangster vaatii ehkä vähän enemmän syventymistä ja on tarinaltaan aavistuksen synkempi. Kokonaisuutena American Gangster oli ehdottomasti vuoden 2007 parhaita elokuvia ja vuosi 2007 on ehdottomasti parhaita elokuvavuosia koskaan.
American Gangster IMDb:ssa (Käyttäjien arvosana 7,9)
Tomatometer: 79%
Metascore: 76/100
Omat pisteet: 8/10
Melancholia on tanskalaisen Lars von Trierin käsikirjoittama ja ohjaama elokuva, joka oli puheenaiheena varsinkin taannoisten Cannes-elokuvafestivaalien aikoihin. Melancholia on elokuvana jaettu hieman tyyliltään toisistaan poikkeaviin osiin ja elokuva sisältää jonkin verran draamaa ja scifiä. Ennenkaikkea Melancholia on kuitenkin taide-elokuva, joka sisältää vahvoja psykologisiakin elementtejä. Erityisesti päänäyttelijä Kirsten Dunstille on osunut psykologinen ja haastava rooli. Varmasti sellainen, josta kriitikotkin tykkäävät. Toisaalta tavalliselle "katson kerranpari viikossa toiminnantäytteisen action-elokuvan" -katsojalle tämän elokuvan näkeminen voi olla melko piinaava kokemus.
En ollut ennen Melancholian näkemistä tietoinen elokuvan juonikulusta tai sisällöstä. Itseasiassa en ollut ennen Melancholiaa nähnyt Lars von Trierin elokuvia ja kun elokuva lopulta esitettiin, olin yllättynyt kuinka taiteellisesti se oli toteutettu. Tässä oli hyvät ja huonot puolensa. Elokuva sisälsi lukuisia upeita kohtauksia, joita tavallisissa elokuvissa ei näe ollenkaan, mutta toisaalta jotkut kohtaukset tuntuivat vähän tekotaiteellisilta ja juonellisesti turhilta. Lisäksi elokuvan hahmot ja tapahtumakulku oli paikoin uskomatonta. Varsinkin ihmisten käyttäytyminen ehkä Kiefer Sutherlandin hahmoa lukuunottamatta tuntui täysin järjenvastaiselta. On tietysti hauskaa ja hyvää viihdettä, kun kaikkien kummallisuuksien keskeltä löytyy niin normaalisti ja inhimillisiesti käyttäytyvä hahmo kuin mitä Sutherlandin hahmo oli. Myös Charlotte Gainsbourgin hahmo oli pienin varauksin järjissään.
Melancholiaa ei luultavasti voida ohittaa missään puhumatta sen näyttelytyöstä. Omasta mielestäni elokuvan näyttelijäkaarti sisälsi muutaman liian ilmiselvän ja pakotetun näyttelijävalinnan Skarsgårdeineen, mutta muuten euroopastakin on saatu kasattua ihan mukavia nimiä. Elokuvan johtonäyttelijät tulivat kuitenkin suoraan Hollywoodista. Ja hyvästä syystä. Dunst ja Sutherland ovat ylivoimaisesti elokuvan mielenkiintoisimmat näyttelijät muutenkin kuin vain ison roolinsa ansiosta. Dunstin roolista on tehty myös huomiotaherättävän visuaalinen. Se on kai sitä taiteellista hyvän maun kauneutta. Uskollisena 24:n -katsojana (tv-sarja) oli myös hienoa nähdä Sutherlandin tehneen paluuta valkokankaalle vähän vakavammin otettavassa elokuvassa.
Elokuvan aikana mietin useasti sen muistuttavan monin tavoin klassikkoelokuvaa 2001: A Space Odyssey. Elokuvaa oli samalla tavalla jaoteltu erilaisiin ja eri asioita käsitteleviin osiin ja tietyt asiat jätettiin katsojan tulkinnan varaan. Ja tietysti se taiteellinen toteutus (ja musiikkikin jossain määrin) muistutti läheisesti Avaruusseikkailua. Avaruusseikkailu 2001 onkin elokuvana yksi omista kaikkien aikojen suosikeistani.
Toisaalta se ei ole elokuvalle plussa, että kesken elokuvan ajatukset harhailevat muihin elokuviin.
Melancholia IMDb:ssa (Käyttäjien arvosana 8,0)
Tomatometer: 71%
Omat pisteet: 6/10
3:10 to Yuma on yksi niistä viime vuosien suurelokuvista, jotka sopivat ennakkoasetelmiltaan täydellisesti omaan makuuni, mutta jotka on kuitenkin tullut syystä tai toisesta vältettyä. Elokuva on juuri sopivan vanha sijoittuakseen juuri siihen ajanjaksoon, jolloin katsoin elokuvia vielä vain satunnaisesti. Ehkä suurimmat odotukset elokuvaan perustuivat sen näyttelijöihin. Russell Crowe ja Christian Bale ovat elokuvan päätähtinä sellaisia, joiden elokuvia on aina mielenkiintoista seurata.
Itse elokuva on remake samannimisestä vuonna 1957 tehdystä länkkäristä. Juonessa on paljon perinteisen länkkärin aineksia, mutta se on kuitenkin tarpeeksi erilainen ollakseen mielenkiintoinen. Erityisesti takaa-ajokohtaukset ovat poikkeuksellisen hyvin ja mielenkiintoisesti tehty. Tästä suurin kiitos kuuluu paitsi ohjaaja James Mangoldille, niin myös Crowelle ja Balellle, jotka lopulta toteuttavat roolinsa hienosti. Alussa varsinkin tietynlaiseen sankarimuottiin joutunut Crowe saattaa kärsiä uskottavuusongelmista, mutta roolihahmo onneksi joustaa sen verran, että lopputulos on hyvä. Pidin elokuvan tyylistä ja elokuva oli taas pitkästä aikaa sellainen, jonka katsoi alusta loppuun oikein mielellään.
Rescue Dawn:ia tähditti myös yksi tämän ajan suurimmista elokuvatähdistä eli juurikin Bale. Rescue Dawnissa mies pääsee loistamaan jopa aika soolona. En ollutkaan aiemmin nähnyt tällaista elokuvaa, jossa Bale pääsisi näyttelemään näin soolona. Rescue Dawnissa pääsevätkin esille juuri miehen oikeastikin hyvät näyttelijäntaidot. Harmi vain, että mielsin elokuvan juonen muuten aika perinteiseksi sankaritarinaksi ilman yllätyksiä. Elokuva kyllä perustuu tositapahtumiin ja se tuo ehkä jonkinlaista lisämielenkiintoa. Varsinkin kun toteutus on tehty uskottavalla tavalla jättäen liialliset ylilyönnit pois ja vastustajatkin ovat tällä kertaa kuvattu jossain määrin inhimillisinä. Kokonaisuutena elokuva oli kuitenkin omaan makuun silti liian periamerikkalainen.
Elokuvaa katsellessa yksi itselleni häiritsevimmistä seikoista oli tunnetun Walesilaisen näyttelijän näyttely saksalaisyhdysvaltalaisena sotilaana. Ja varsinkin elokuvassa, jossa yritetään jäljitellä tositapahtumia. Bale tosin monipuolisena näyttelijänä teki senkin melko uskottavasti. Elokuvan muista näyttelijäsuorituksista odotin erityisesti Steve Zahnin suoritusta ja se oli myös Balen tapaan hyvin uhrautuva. Elokuvan pääroolit olivat fyysisesti varmasti rankkoja ja esimerkiksi näyttelijä Jeremy Daviesin roolihahmo oli melkoisen riutuneen oloinen. Roolit vaativat varmasti paljon parrankasvatusta ja laihduttamista äärimmäisyyteen.
3:10 to Yuma IMDb:ssa (Käyttäjien arvosana 7,9)
Tomatometer: 88%
Metascore: 76/100
Omat pisteet: 9/10
Rescue Dawn IMDb:ssa (Käyttäjien arvosana 7,5)
Tomatometer: 90%
Metascore: 77/100
Omat pisteet: 7/10
Insidiousista luin paljon positiivisia arvosteluja ennen kuin näin itse elokuvan. Kyseessä on pienen budjetin pienessä mittakaavassa toteutettu kauhuelokuva, jota on saatu tähdittämään melko nimekkäät ja hyvät näyttelijät Patrick Wilson ja Rose Byrne. Ohjaajaksi oli saatu nuori, mutta kokenut ja menestynyt James Wan, jonka ansioluetteloon kuuluu mm. alkuperäisen Saw:n ja Dead Silencen ohjaaminen. Pidän varsinkin alkuperäisestä Saw:ista ja odotukset olivat korkealla.
Elokuva oli aika perinteisistä aineista rakennettu kauhu. Kiitosta elokuvalle on annettava siitä, kuinka kauhun rakentaminen perustui omiin pieniin havaintoihin ja tunnelman luontina eikä periamerikkalaiseen säikyttelyyn. Toisaalta jo alhainen ikärajakin kertoi siitä, että elokuva ei missään kohtaa ole kovin pelottava. Lisäksi tv-sarja Supernaturalin seuraajille juonikuvioissa ei ole yhtään mitään uutta. Elokuvan loppukohtauksissa mennään jo aikalailla naurettavuuksiin, mutta juuri alhaisen ikärajan ja pienen budjetin takia se on jossain määrin ymmärrettävää ja hyväksyttävää. Insidiousille löytyy varmasti oma kannattajajoukkonsa, mutta paatuneelle filmiharrastajalle se ei välttämättä ole hyvä ratkaisu laatuelokuvia etsiessä.
Tremen toista tuotantokautta esitettiin HBO:lla sunnuntaisin juuri ennen suurtuotanto Game of Thronesia. Tosin Game of Thronesista poiketen Treme sisälsi 11 jaksoa kymmenen sijaan ja kesti siksi yhden viikon pidempään. Noin muutenkin Treme on hyvin erilainen tuotanto kuin Game of Thrones tai HBO:n muut suurtuotannot kuten Boardwalk Empire ja True Blood. Tremen katsojaluvut USA:ssa ovat olleet maltillisesti välillä 400 000-700 000 katsojaa, kun esimerkiksi Game of Thronesilla samat luvut vaihtelivat välillä 2,2 miljoonaa ja 3,0 miljoonaa. Suosikkisarja True Bloodin 2010 esitetty 3. kausi keräsi peräti 4,2-5,5 miljoonaa katselijaa ja Boardwalk Empiren viime vuonna esitetty ensimmäinen kausi 2,5-4,8 miljoonaa katselijaa. Tässä valossa voi vain huokaista helpotuksesta, että HBO on tehnyt päätöksen tehdä Tremelle myös kolmannen tuotantokauden.
Tremesta tekee hyvän sen erittäin laadukas näyttelijäkaarti ja sarjan sisältämien pienten tarinoiden tarkkuus ja monipuolisuus. On ehkä vähän erikoista. että suomalainen voi pitää New Orleansista kertovaa draamasarjaa niin hyvänä kuin itse pidän. Tähän kun vielä lisää sen, että sarja on hyvin musiikkipainotteinen ja sisältää paljon sellaista musiikkia, jota täälläpäin ei soiteta koskaan. Enkä itsekään varmaan kuuntelisi jos soitettaisiin. Mutta itse sarjassa musiikki on sellaisessa muodossa, että ilman sitä sarja menettäisi merkityksensä. Uskomatton hyvistä näyttelijöistä voisi nyt muutaman mainitakseni nimetä Wendell Piercen, Steve Zahnin, Kim Dickensin, Melissa Leon ja Clarke Petersin. Erityisesti Wendell Pierceen kulminoituu kaikki se, miten itse näen sarjan kautta New Orleansin.
Muistan nähneeni Anthony Bourdain: No Reservations -sarjassa kohtauksen, jossa Bourdain tapaa The Wire-tähden Felicia Pearsonin ja ylistää samalla silloista huippusarjaa The Wirea. Siksi ei ole suuren suuri yllätys, että myös ravintolamaailmaan sijoittuva Treme on kerännyt toisella kaudellaan yhdeksi uudeksi käsikirjoittajaksi Anthony Bourdainin. Sarjassa näkee myös lukuisia amerikkalaisia huippukokkeja ja New Orleansin lisäksi sarjassa muutamat tarinat sijoittuvat New Yorkiin ja sen musiikki- ja ravintolamaailmaan.
Treme ei kuitenkaan aivan täydellinen sarja ole kaikesta huolimatta ja erityisesti muutamat toiselle kaudelle tulleet sivujuonet kuten kuvaus bisneksenteosta ja poliisielämästä eivät aina ole siitä mielenkiintoisimmasta päästä, mutta kuuluvat kyllä kokonaisuuteen. Kaiken kaikkiaan Tremen toinen tuotantokausi muodosti ehjän kokonaisuuden ja sitä voi suositella kaikille laadukkaan draaman ja erityisesti HBO:n sarjojen ystäville. Mikään toimintasarja se ei ole ja hahmojen opettelu ottaa aikansa, mutta syvyydessä ja monipuolisuudessa on hyvät puolensa. Lisäksi aihepiiri on sellainen, että suomalainen ei välttämättä kovin helposti siihen samaistu. Ehkäpä juuri sen takia sarjaa ei missään mainosteta, vaikka se Canal+:lla tällä hetkellä pyöriikin.
Mikey O'Connellia lainatakseni "But at the end of the day, "Treme" is remains to be excellent television. And HBO does what it wants."
Treme IMDb:ssa (Käyttäjien arvosana 8,4)
Metascore: 84/100
Omat pisteet: 9/10
American Gangster oli Ridley Scottin tyylin mukaisesti erittäin pitkä elokuva kestäen lähes kolme tuntia. Tämän kyllä huomaa elokuvan aikana ja omasta mielestäni muutaman kohtauksen olisi voinut leikata poiskin. Elokuva muistutti jollain tapaa hyvin paljon Spielbergin Catch Me If You Can-elokuvaa, jossa Tom Hanks ja Leonardo DiCaprio muodostivat Crowen ja Washingtonin kaltaisen kaksikon, jossa toinen esitti virkavaltaa ja toinen jollain tapaa periaatteellista rikollista. Spielbergin elokuva on ehkä "helpompi" suurelle yleisölle, kun taas Scottin American Gangster vaatii ehkä vähän enemmän syventymistä ja on tarinaltaan aavistuksen synkempi. Kokonaisuutena American Gangster oli ehdottomasti vuoden 2007 parhaita elokuvia ja vuosi 2007 on ehdottomasti parhaita elokuvavuosia koskaan.
