The Wiren kolmannella kaudella palattiin takaisin Baltimoren kaduille ja Barksdalen valtakuntaan. Barksdalen johtajista toinen eli Avon vapautetaan vankilasta kärsittyään seitsemän vuoden tuomiosta ainoastaan muutaman vuoden. Tällä välin se toinen johtaja eli Stringer Bell on kasvattanut valtakuntaansa ja laillistanut toimintaansa. Kaudella esitellään erään huumevaltakunnan tuho ja erään toisen nousu valtaan. Kuuntelutiimi pystytetään jälleen jahtaamaan Barksdalea ja poliisijohto yrittää epätoivoisia keinoja rikollisuuden vähentämiseksi ja murhien määrän leikkaamiseksi. Kaudella esitellään myöhemmillä kausilla isossa roolissa olevat Marlo ja hänen jenginsä sekä pormestarikisaan valmistautuva Tom Carcetti. Omar ja hänen ryöstelyjenginsä saavat myös ison roolin ja etsivillekin alkaa paljastumaan hänen rikostensa hämmästyttävä laajuus.Kolmas kausi olleen jälleen taattua The Wire -laatua. Kaikista tehdyistä kausista tämä oli kuitenkin se, joka oli tehty eniten fanikatsojille ja asioiden ymmärtäminen ja henkilöiden tunteminen käytännössä vaati aiempaa tietämystä sarjasta. Katselukokemus on kuitenkin antoisa jos henkilöihin ja tapahtumiin jaksaa perehtyä pitkällä kaavalla. Kolmannen kauden lopussa tulee tunne, että sarja ja sen henkilöhahmot ovat kehittyneet valtavasti. Tätä ei oikeastaan voi edes verrata mihinkään muuhun näkemääni sarjaan.
Omiksi suosikkihahmoikseni tällä kaudella nousivat William "Bunk" Moreland, Jimmy McNulty, Jay Landsman, Bodie Broadus ja Ellis Carver. Bunk ja Jay ovat erinomaisia kuvauksia osittain vittuuntuneista, mutta moraalisesti oikeellisista murhayksikön etsivistä. McNulty on taas kusipää, johon katsoja voi helposti samaistua. Hän on samalla erinomainen poliisi ja todella haluaa ratkaista rikoksia (Sarjassa kuvataan suurin osa poliiseista uraohjuksina tai muuten vain patalaiskoina). Carver on taas profiloitunut katupoliisiksi, jonka tehtävänä on jakaa oikeutta katudiilereille. Bodie on näistä katudiilereistä ylivoimaisesti mielenkiintoisin persoona ja hän todella kantaa tarinaa perusdiilerin elämästä Baltimoressa.
Olen kuitenkin jälleen sitä mieltä, että tämäkin kausi aavistuksen kalpenee mm. ensimmäisen ja neljännen tuotantokauden mahtavuuden edessä. Barksdalen tarina ei vain yksinkertaisesti ollut niin mielenkiintoinen kuin mitä Marlon vastaava. Ehkä se johtui Marlon tiimin näyttelijävalinnoista. Ne kun ovat itselleni lähes täydellisen mielenkiintoisia. Barksdaletkin tosin saavuttivat eräänlaista syvyyttä loppua kohden. Politiikkapuoli ei ollut aivan mielenkiintoisimmillaan tällä kaudella, mutta Carcettin sisääntulo toi selvästi vähän piristystä. Puhelinlankojen kuuntelutiimi on puolestaan taattua laatua, kun se sisältää vähintään Kiman ja Freamonin. Annan tälle kaudelle kaikesta huolimatta 10/10 tähteä. On se kuitenkin muuhun tv-roskaan nähden ylivoimainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti