Friday Night Lights (2006-2011)

Friday Night Lights on erään löytämäni kuvauksen mukaan kertomus "elämästä teksasilaisen college-jalkapallon ympärillä". Sarjan päähenkilöt vaihtuvat jaksottain ja ne keskittyvät kertomaan Dillonin jalkapallojoukkueen pelaajien ja valmentajien elämästä. Jokainen jakso päättyy koko Dillonin kylän yhteenkerääävän peliin, jota sarjan nimikin kuvaa (suomenkielinen vastine "unelmien kentät" ei kuvaa läheskään yhtä hyvin). Eräs sarjan tunnuspiirteistä on tärisevä kamera, joka kuulostaa alkuun pahalta, mutta ei häiritse kuin ensimmäisen jakson ensimmäisten kymmenen minuutin aikana.

Sarjaa tehtiin yhteensä viisi tuotantokautta, joista jokainen käy läpi yhden vuosikerran collegessa, eli toisinsanoen myös pelikauden. Sitä on kehuttu realistiseksi, vaikka se suomalaisesta näkökulmasta katsottuna sarjan draama on usein naurettavaa. Friday Night Lights kehittyy sarjana siten, että sarjan alussa esitetyt pelaajat etenevät parin kolmen ensimmäisen tuotantokauden aikana yliopistoon ja tilalle tulee uusia kasvoja ja näyttelijät vaihtuvat samaa tahtia. Käytännössä pidin kuitenkin mielenkiintoisempana seurata alkuperäisten näyttelijöiden uran etenemistä, jota myös esitettiin ajoittain myöhemmillä kausilla.

Näyttelijöistä maininnan ansaitsevat erityisesti vakionäyttelijöinä toimiva Taylorin perhe Kyle Chandler, Connie Britton ja Aimee Teegarden. Pelaajista Tim Rigginsiä esittävä Taylor Kitsch lienee saanut jonkinlaisen kulttistatuksen ja on cooliudellaan ehdottomasti sarjan kantavia voimia. Jesse Plemonsin nörttirooli sopii tälle Matt Damonin kaksoisolennolle paremmin kuin hyvin ja Adrianne Palicki on myös huomiotaherättävä. Sarjan viiden tuotantokauden aikana paremmin esiteltyjä hahmoja kertyy varmaan lähemmäs 50, joiden rooli on  merkittävä yksittäisissä jaksoissa, mutta ei kokonaisuuden kannalta.



Sarjaa täytyy kiittää siitä, että viiden tuotantokauden aikana itse peli, eli jefu, ehti tulla tutuksi. Aiemmin täysin järjettömältä tuntunut koohottamiseen keskittynyt laji sai paljon taktisia ja urheilullisia arvoja. Myös arvostus Yhdysvaltojen college- ja yliopistourheilun mallia kohtaan kasvoi entisestään. Ei ainakaan tarvi ihmetellä, miksi Yhdysvalloista nousee huippu-urheilijoita niin laajalla tasolla ja monipuolisesti. Amerikassa koulu pyörii urheilun ympärillä, eikä toisinpäin. Toisaalta sarjassa esitettyä urheilua voisi arvostella tunnetilan liiallisesta korostamisesta (sarjan kuvauksen mukaan peliesitykseen vaikuttaa 80% tunnetila ja 20% taito) ja vastustajien demonisoimisesta, vaikka ne tulevat itseasiassa aina samasta osavaltiosta. Lavasteet olivat myös tv-sarjalle vaadittavalle tasolle nähden ihan hyvin kunnossa,

Toivon, että olisin tutustunut sarjaan sen ilmestyttyä ja ollessani itse teinivuosilla. Kyllähän tämän nytkin katsoi mielellään kerran läpi ja sarja erottautuu erilaisuudellaan positiivisesti, mutta ajoittain päähenkilöiden roolihahmojen nuori ikä teki menosta tyypillisen teinisarjan. Kriitikot eivät tästä ole tosin välittäneet, vaan sarja on vaatimattomasta menekistä huolimatta kerännyt kehuja enemmänkin.

Sarjassa esiintyneiden näyttelijöiden urakaarta on ollut mielenkiintoista tutkia sarjan jälkeen. Lähes kaikilla on töitä riittänyt ja Kitsch ja Kyle "Coach" Chandler etunenässä ovat tehneet uraa merkittävissä Hollywood-tuotannoissa. Coachin uraan on kuulunut esimerkiksi viimevuotiset menestyselokuvat (ja omasta mielestäni vuoden parhaimpiin kuuluvat) Zero Dark Thirty ja Argo. Kitsch puolestaan esiintyi John Carterina Disneyn jättibudjetilla toteutetussa ja aliarvostetussa John Carter -elokuvassa. Zach Gilford on tuttu tuntemattomasta, mutta erinomaisesta kalastusaiheisesta The River Why -elokuvasta ja sivurooleista isommistakin tuotannoista. Näiden lisäksi ainakin Palickilta voi odottaa läpimurtoa elokuvissakin. G.I. Joe: Retaliation -elokuvassa Palickin olemus sopi ainakin toimintasankariksi.

Seuraavaksi voisi olla vuorossa Bergin vuonna 2004 ohjaama samanniminen elokuva, jossa muun muassa sarjassa päänäyttelinä ollut Connie Britton esittää saman roolin. Luonnollisesti tekeillä on myös elokuva sarjaan perustuen. Katsoin sarjan Hbo Nordicin kautta.

Friday Night Lights IMDb:ssa (Käyttäjien antama arvosana 8,3)
Omat pisteet: 8/10

Robin Hood (2010)

Näin Ridley Scottin Robin Hoodin ensimmäistä kertaa kaksi vuotta sitten. En muistanut elokuvaa laadukkaana ja siitä on muistuttamassa IMDb:n arvosana 5/10. Ihan niin heikko elokuva ei kuitenkaan ollut toisella katselukerralla, ja loppujen lopuksi kyseessä on aika tavallinen seikkailuelokuva perinteisen tarinan ympärillä. Erottuakseen Robin Hood -filmatisointien massasta Scott käytti käsikirjoittaja Brian Helgelandin (mm. Green Zone, L.A. Confidential) käsikirjoitusta, joka ei esitä Robin Hoodia pelkästään rikkailta köyhille varastelevana pyhimyksenä.

Robin Hood on pitkä, mutta sisällöltään ohut elokuva. Puitteet ovat lavastuksia, puvustuksia ja ääniä myöten kunnossa, mutta henkilöhahmot eivät syvenny elokuvan aikana. Lopulta tuntuu lähes yhdentekevältä, millaisen loppuratkaisun elokuva saa. Hahmoja on turhan paljon ja elokuvan aikana unohtaa joidenkin henkilöiden merkityksen isomman tarinan kannalta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että elokuva olisi epäkatsottava, sillä puitteet ovat muuten kunnossa ja elokuvaa pystyy katsomaan kepeänä viihteenä.

Näyttelijät on mielenkiintoisesti valittu suurelta osin Britannian ulkopuolelta. Australialaisen Russell Crowen näkeminen Robin Hoodina vaatii vähän totuttelua, vaikka mies antaumuksella rooleihinsa suhtautuukin. Rooli Robin Hoodina muistuttaakin miehen aikaisemmasta yhteistyöstä Scottin kanssa elokuvassa Gladiator. Cate Blanchett puolestaan on hyvin uskottava roolissaan käytännöllisenä naisena, mutta mitään erityistä kemiaa Crowen ja Blanchettin hahmojen väliltä on vaikea löytää.

Ajatus syvällisen keskiaikaisen tarinan kertomisesta ja taustoittamisesta yhden elokuvan aikana on liian haasteellinen lähes kenelle tahansa, eikä siinä onnistunut hyvin edes Ridley Scott. Eeppiset fantasia- ja keskiaikaiset tarinat sopivat selvästi paremmin esimerkiksi peleihin ja tv-sarjoihin. Elokuvallisen pelikokemuksen mahdollistaa esimerkiksi Robin Hood -hedelmäpeli.

Robin Hood on odotuksiin nähden ollut ehdottomasti pettymys sekä kriitikoille että tavallisille kuluttajille. Elokuvassa on melko halvalla tavalla vaihdettu tarinallinen syvyys korostamaan kansalaisten kokemia vääryyksiä. Lopulta näyttelijöiden ammattitaito ja karisma onnistuu kuitenkin pitämään otteessaan aina hätäiseltä tuntuvaan lopputaisteluun saakka.

Robin Hood IMDb:ssa (Käyttäjien antama arvosana 6,7)
Tomatometer: 38%
Metascore: 43/100
Omat pisteet: 6/10

Parker (2013)

Heipähei pitkästä aikaa. Seitsemän kuukautta viimeisimmästä blogiviestistä, huhhuh. Vaikka taukoa on ollut kirjoittamisesta, niin elokuvia ja sarjoja olen seurannut ahkerasti. Jason Stathamin tähdittämä Parker on elokuvana sellainen, jolla on hyvä rikkoa blogin pitkä hiljaisuus. Siitä nimittäin jäi sanottavaa. Odotin elokuvaa etukäteen vesi kielellä, mutta lopputulos oli kaikkea muuta kuin toivottu. Näin näyttelijäkaartissa hurjaa potentiaalia ja paljon omia suosikkeja, mutta petyin lopulta karvaasti.

Ennakko-odotuksieni syynä olivat suosikkisarjojeni näyttelijät Wendell Pierce ja Michael Chiklis. The Wirestä, Tremestä, The Shieldistä ja Vegasista tutut näyttelijät edustavat suurin piirtein eniten arvostamiani tv-sarjanäyttelijöitä. Tähän kun asettaa päälle vielä kauniin Jennifer Lopezin ja maailman varmimman sankarinäyttelijän Jason Stathamin, niin tarvitaan todella huono ohjaus ja käsikirjoitus, että homman saa näin pieleen. Vaikka elokuva ei olekaan ihan täydellinen junaonnettomuus, niin on se rahan tuhlausta moneltakin kantilta.

En muistanutkaan, kuinka huono näyttelijä Jennifer Lopez on. Lopezin ylinäyttely ei todellakaan sovi elokuvaan, jossa vastapuolta esittää kylmänrauhallinen Statham. Lopez on toki sympaattinen ja sopii elokuvaan, jossa naiselle on kirjoitettu riisuutumiskohtaus, mutta näin kokeneelta ammattilaiselta tekisi mieli odottaa vähän enemmänkin. Tv-ammattilaisten Piercen ja Chiklisin roolitus aiheutti puolestaan hämmennystä. Chiklisin pahisnäyttely oli todella kliseistä tusinatavaraa, jota ei riitä pelastamaan miehen poikkeuksellinen karisma ja uskottavuus. Piercen roolista oli puolestaan tehty todella minimaalinen ja outo. On vaikeaa nähdä Chiklisin ja Piercen kaltaisten tv-sarjatähtien esittävän näin kliseisiä pahiksia. Muista pahiksista ja pari kertaa ruudussa välähtävästä Nick Noltesta ei ehditty juuri otetta saamaan. Miksi muuten pahisjoukossa on aina oltava se tyhmä ja hermoraunio valittaja, jota isommat pahikset kiusaavat? Stathamin tyttöystävänä esiintyvä Emma Booth on sentään kohtuullinen ja tarpeeksi vähäeleinen.

Itse elokuvan suurin ongelma on sen tavanomaisuus. On kokenut sankari, pulassa oleva kaunis nainen, miljoonien ryöstökeikka, räjähdyksiä ja psykopaattiset pahikset. Näillä aineiksilla täytyisi todella tuottaa hyvää dialogia ja pystyä olemaan edes vähän erilainen. Hyviä asioita Parkerissa oli lähinnä Stathamin perussuoritus (joka toki sisältää naurettaviakin machoiluja ja ihmeparantumisia), vähän erilainen loppuratkaisu ja rehellisyys. Tämän voisi kuitenkin tehdä niin paljon paremmin, kuten esimerksi viimevuosina on nähty Contrabandissa ja Blitzsissä. Lopulta ainoastaan näyttelijöiden karisma pelastaa elokuvan todella kliseiseltä käsikirjoitukselta ja toteutukselta. Aika halvalta vaikutti.

Parker IMDb:ssa (Käyttäjien antama arvosana 6,2)
Tomatometer: 38%
Metascore: 42/100
Omat pisteet: 5/10

The Pillars of the Earth eli Taivaan pilarit (2010)

"Taivaan pilarit" on sarja, jonka alunperin ohitin liian raskaana pukudraamana. Yle kuitenkin toi sarjan Suomeen ja laadukkaiden kesäsarjojen vähyyden vuoksi myös minä aloin seuraamaan sitä. Yllätyin erittäin positiivisesti heti alusta lähtien ja sarja vain parani edetessään. The Pillars of the Earth tarjosi laadukkaan ajankuvauksen, runsaasti hyviä näyttelijöitä ja mielenkiintoisen aiheen. Sarja keskittyi kuvitteellisen Kingsbridgen katedraalin rakennusvaiheisiin ja sen ympärillä tapahtuvaan draamaan ja politikointiin. Vaikka aihe kuulostaa hengelliseltä, niin se on mielenkiintoisesti toteutettu. Tapahtumat sijoittuvat keskiajalle aikaan, jolloin Englannin valtataistelut olivat kiivaimmillaan. Sarjassa käydään läpi pitkää aikaväliä ja mukaan mahtuu esimerkiksi sisällissotaa. Sarja perustuu Ken Folletin kirjoittamaan samannimiseen kirjaan.

The Pillars of the Earthia on kehuttu realistisesta ajankuvauksesta. Ympäristö on vihamielistä ja päätökset julmia. Erityisesti kirkon kyseenalaisia motiiveja tuodaan esille. Sarjassa esitellään kaikkia yhteiskuntaluokkia ja ehkä rehellisimpiä munkkeja lukuunottamatta kaikille hahmoille on yhteistä halu nousta korkeampaan asemaan yhteiskunnassa. Tarinan kerronta on alussa sekavaa, mutta muutaman jakson jälkeen yhteiskunnalliset asemat alkavat olla selvillä. Tarinassa on useita merkittävään rooliin nousevia hahmoja, mutta selkeät yhteiskuntaluokitukset pitävät kokonaisuuden selkeänä. Aivan ensimmäisessä jaksossa juonenkulussa mukana pysyminen on kuitenkin haastavaa.

The Pillars of the Earth on mielenkiintoisesti roolitettu. Sarjassa on erityisen kattava läpileikkaus Ison-Britannian näyttelijäeliittiistä. Näyttelijöistä Donald Sutherland on ylivoimaisesti tunnetuin ja hän on vahvasti mainonnassa esillä, vaikka itse rooli ei ole kovin merkittävä. Ian McShane tekee myös kokeneena ja Hollywoodinkin nähneenä näyttelijänä hienon suorituksen. Muita maininnan arvoisia nimiä ovat esimerkiksi Matthew Macfadyen, Rufus Sewell ja Hayley Atwell. Kokonaisuutena The Pillars of Earthin näyttelijäkaarti on poikkeuksellisen lahjakas ja nimivahva.

The Pillars of Earthin tarina on mielenkiintoinen ja se on laadukkaasti toteutettu. CGI-toteutus on vakuuttava ja ympäristöt vaikuttavat autenttisilta, vaikkakin aavistuksen ahtailta. Tarinassa ei ole aineksia olla eeppinen mestariteos, mutta se on monella tavalla hyvää huvia ja ehdottomasti katsomisen arvoinen teos. Sarjassa esiintyy useita monista elokuvista ja muista sarjoista tuttuja laatunäyttelijöitä ja roolit mahdollistavat hyvin erilaisia suorituksia. Ehdottomasti parhaita minisarjoja, mitä olen koskaan nähnyt. Sarjan ohjannut Sergio Mimica-Gezzan onkin mielenkiintoinen nimi seurattavaksi.

The Pillars of the Earth IMDb:ssa (Käyttäjien antama arvosana 8,1)
Metascore: 67/100
Omat pisteet: 9/10

Prometheus (2012)

Mitään elokuvaa en ole moneen vuoteen odotettanut niin paljon kuin Prometheusta. Elokuvan ajatuksena oli palata Alienin juurille "Mistä se kaikki alkoi"-tarinalla ja ohjaajana tietysti se ainoa oikea Alien-ohjaaja Ridley Scott. 33 vuotta on kulunut siitä, kun alkuperäinen Alien-elokuva julkaistiin. Elokuvan koukkuna on tapahtua samassa universiumissa kuin alkuperäiset Alien-elokuvat, sillä tarinallisesti yhtymäkohtia ei ole paljoa. Elokuvassa tuodaan esille aivan uusia ajatuksia ja eräällä tavalla se pyrkii olemaan luomiskertomus Alien-universumin tapahtumille.

Elokuva on roolitettu hienosti ja Alien-elokuville tyypillisesti naisvetoisesti. Merkittävimmät roolit ovat ruotsalaisella Noomi Rapacella ja etelä-afrikkalaissyntyisellä Charlize Theronilla. Myös irlantilais-saksalaisella Michael Fassbenderilla on merkittävä rooli David-robottina. On hauskaa ajatella, että roolit olisi annettu sopivien näyttelijänkykyjen perusteella, eikä niin usein nähtävällä Hollywood-tähtien listapalkkauksena. Oudosti brittiläisestä Guy Pearcesta on tehty Prometheusissa maskeerammalla ikivanha hallitsija. Asia ei häiritse, mutta hahmon olisi voinut roolittaa luonnollisemminkin. Prometheus-aluksen kapteenia näyttelevälle Idris Elbasille olisin toisaalta toivonut vähän näyttävämpää roolia.

Vaikka näyttely on laadukasta, niin näyttelijöiden hahmot jäävät ontoiksi. Prometheuksessa on panostettu täysillä visuaalisuuteen ja eeppisiä kohtauksia näytetään paikoin pitkään ja hartaasti. Tämä myös näkyy lopputuloksessa, sillä Prometheus on ehdottomasti näyttävimpiä elokuvia koskaan. 3d:tä on kuitenkin käytetty maltilla ja elokuva ei saa hirveästi lisäarvoa siitä. Tämä voi olla hyväkin asia: ei ole yritetty väkisin keksiä jotain uutta ja hienoa Avatar- ja Hugo-tyyliin, vaan kuvakulmat on tehty toimivaksi tiedetyllä tavalla. Mitä hahmoihin tulee, Prometheus tekee niistä mielenkiintoisia, mutta elokuva ei yli kahden tunnin kestostaan huolimatta ehdi antaa heille taustoja ja merkitystä juuri ollenkaan. Prometheuksen kohdalla toivoisi, että joskus dvd-julkaisun aikaan elokuvasta julkaistaisiin extended cut tai director's cut, jossa mentäisiin vieläkin syvemmälle tarinaan.

Prometheusissa tarinan keskiössä ovat "space jockeyt", jotka jakavat yhteisen dna:n ihmisten kanssa. Heihin liittyvä juonikuvio on hieno. Elokuvassa on hienosti sanattomasti esitelty biologisen sodankäynnin aseita, mutta toisaalta jätetty avoimeksi kysymys mikä johti tähän. Asetelmaa pedattiin jatko-osalle, joka "antaisi lopullisen totuuden". Elokuvan kohtaus, jossa Rapacen hahmoa leikataan medipodissa on todella hienosti ja jännittävästi tehty. Muutenkin kauhukohtaukset ovat hyvin vertailukelpoisia alkuperäisen Alienin kanssa. Kaikki tulevaisuuden teknologia vaikuttaa coolilta ja sitä käytetään realistisen oloisesti. Hologrammit toimivat 3d:nä katsottuna erityisen hyvin. Kaikkiaan Prometheusissa on hyviä ideoita, laadukasta kauhua ja mielenkiintoisia hahmoja, mutta tarinaan toivoisi enemmän sisältöä.

Prometheus IMDb:ssa (Käyttäjien antama arvosana 7,7)
Tomatometer: 73%
Metascore: 65/100
Omat pisteet: 8/10

Touch (2012)

Touch on amerikkalaisella FOX-televisioyhtiöllä pääosin keväällä 2012 esitetty trillerisarja. Suomessa sarjaa ei ole vielä näytetty millään kanavalla. Sarjan luoja on mm. Heroes-sarjan taustalta löytyvä Tim Kring. Ensimmäinen tuotantokausi kesti 12:sta jakson verran ja sarja on jo uusittu toiselle kaudelle. Touch on vahvasti hengellinen ja yliluonnollisiin ilmiöihin keskittyvä sarja. Mitään uskonnollista paatosta sarja ei esitä, mutta taustalla on "kaiken yhdistävä voima". Sarja uskoo toisaalta myös vahvasti tieteeseen ja numeroihin, jotka ovat perustana kaikelle toiminnalle ja tapahtumille.

Touch on erittäin siististi tehty ja upeasti kuvattu. Sarjan jokaisen kahdentoista jakson käsikirjoitus on tehty omaksi laadukkaaksi kokonaisuudeksi. Jokaisessa jaksossa esitetään tarina, jossa ympäri maailmaa olevat ihmiset yhdistyvät jonkin numerosarjan kautta. Kaikesta näkee, että tuotantoon on panostettu ja sarjan globaalisuus lisää sen uskottavuutta merkittävästi. Jokaisen jakson omat näyttelijät olivat erittäin ammattitaitoisia ja käsikirjoituksissa on käytetty ennennäkemätöntä mielikuvitusta. Ajoittain Touch kuitenkin sortuu turhaan hengellisyyteen ja puhtoisuuteen. Lisäksi sarjassa esiintyvää yliluonnollisuutta korostetaan turhan usein ottaen huomioon, että Touch näyttää ja kuulostaa hyvin realistiselta.

Sarjan ensimmäisellä kaudella jokaisessa jaksossa esiintyi pysyvästi vain kolme hahmoa: Kiefer "Jack Bauer" Sutherland esitti entistä reportteria ja autistisen lapsen isää. 11-vuotias David Mazouz, joka esitti mykkää autistista lasta, jolla on kyky nähdä maailman tapahtumat numeroiden kautta. Gugu Mbatha-Raw esitti puolestaan sosiaalityöntekijää, jonka tehtävänä oli arvioida Sutherlandin ja Mazouzin hahmojen muodostaman perheen elämäntilannetta. Sutherlandin perheen tilanteeseen keskittyvä juonikuvio ei ollut aivan yhtä mielenkiintoinen, kuin jokaisessa jaksossa esitetty oma tarinansa. Päänäyttelijäkolmikko hoiti silti roolinsa kiitettävästi. Sutherlandin hektinen ja liikkuva näyttelytyyli sopi hyvin roolihahmolleen. Näkisin kuitenkin vielä mielelläni Sutherlandin panostavan enemmän erilaisiin rooleihiin ja elokuviin.

Touch on hyvää ajankulua ja laatu säilyy tasaisena kaikissa jaksoissa. Sarjan yli yksittäisten jaksojen jatkuva kestotarina ei ollut erityisen innovatiivinen, mutta sen sijaan jokaisessa jaksossa oli omat mielenkiintoiset tarinansa. Sarjassa käsitellään paljon aiheita traumankäsittelystä, autismista, hengellisyydestä ja vanhemmuudesta. Nämä eivät itseäni aina sytyttäneet, mutta yksittäiset hyvät kertomukset auttoivat jaksamaan koko kauden katsomisen loppuun. Kuvaustyyli ja kerronta oli paikoin parasta, mitä olen tv:sta nähnyt. Ehkä tämä saa joskus ensi-iltansa Suomenkin FOX-kanavalla?

Touch IMDb:ssa (Käyttäjien antama arvosana 8,9)
Metascore: 60/100
Omat pisteet: 7/10

The Avengers (2012)

En tiedä, onko koskaan aiemmin tehty elokuvaa, jota olisi tässä mittakaavassa valmisteltu supersankarielokuvilla ja kasattu niistä tällainen tähdistöjoukkue. Thorilla, Captain Americalla ja Iron Manilla on kaikilla viimeisen parin vuoden aikana julkaistut nimikkoelokuvat. Ajatuksena The Avengers on mielenkiintoinen, vaikka siinä rahastamisen kitkerä sivumaku onkin. Onneksi ohjaajaksi valittiin Joss Whedon, joka teki "kostajista" oikeasti hyvän elokuvan. Lisäksi tieto siitä, että Avengers-sarjakuvia, joissa nämä samat tähdet seikkailevat, on tehty jo 60-luvulta lähtien helpottaa rahastusmausta ylitsepääsemiseen.

Oli selvää, että elokuvan sisältäessä lukuisia tunnettuja supersankareita on toimintakohtauksiin panostettu sekä efektillisesti että ajallisesti. Oikeastaan voisi sanoa, että The Avengers on kokoelma eeppisiä taisteluja lisättynä hassuilla onelinereilla, joissa sankarit lähinnä kettuilevat toisilleen. En tosin teatteriin matkustaessani siltä mitään enempää tai vähempää odottanutkaan. Se vaan on hauskaa nähdä supersankari-egoistit vertailemassa taitojaan. Supersankareista kukaan ei alisuorittanut ja kaikki saivat jossain mielessä merkittävän roolin ja tarpeeksi ruutuaikaa.

Thorin elokuvasta tutun Lokin valjastaminen pahikseksi ei herättänyt riemunkiljahduksia. Vaikka Thor on hahmona mielenkiintoinen, niin elokuvan jumalallinen taustatarina tuntuu välillä lähinnä rasittavalta. Paljon mielenkiintoisempaa on seurata esimerkiksi Jeremy Rennerin, Mark Ruffalon ja Scarlett Johanssonin esittämien hahmojen tarinaa. Erityisesti Johanssonilla on tärkeä rooli elokuvan lähes ainoana naispuolisena jäsenenä. Ruffalon valjastaminen Hulkiksi oli oivallinen, vaikka olisi ollut innostavaa nähdä hahmoja myös vuoden 2008 elokuvasta The Incredible Hulk. Muista puuttuneista hahmoista olisi ollut ehdottomasti mielenkiintoista nähdä Natalie Portman Thor-elokuvan roolistaan. Itse elokuva meni ehkä aavistuksen verran liiallisesti käsikirjoituksen mukaan sisältäen melkolailla ennalta-arvattavaa ja kliseistä toimintaa. Hyvät ja nimekkäät näyttelijät pelastavat elokuvassa kuitenkin paljon. Vaikka elokuva on Marvelin elokuvista parhaimmistoa, niin aivan sen saaman hypen tasolle en sitä nosta.

Näkemäni perusteella kuitenkin toivon, että Marvel jatkaa edelleen tarinoiden yhdistelyä ja tässä elokuvassa olleiden tähtien käyttämistä supersankarielokuvissaan. Juuri tulleiden tietojen mukaan Avengersille myös tehdään jatko-osa hurjan suosion seurauksena. Myös Thorille, Captain Americalle ja Iron Manille on suunnitteilla jatko-osat. Nyt vain toivomaan, että Renner ja Johansson saavat myös rooleja hahmoilleen näistä elokuvista ja myös Ruffalon Hulk olisi näillä näytöillä mielenkiintoinen nähdä uudestaan. Heidän tarinansa kuulostavat mielestäni mielenkiintoisemmilta kuin jo kertaalleen nähtyjen Thorin, Captain American ja Iron Manin tarinat. Tämä tosin jos joku on makuasia. Huhujen mukaan Nick Furya The Avengersissakin näytellyt Samuel L. Jackson olisi tehnyt Marvelin kanssa yhdeksän elokuvan sopimuksen eli paljon olisi vielä luvassa tähän juoneen liittyviä elokuvia. Mikäs siinä rahaa takoessa kun käytännössä kaikki Marvelin uuden ajan supersankarielokuvat niittävät kehuja ja keräävät hirmuisesti voittoa.

The Avengers IMDb:ssa (Käyttäjien antama arvosana 8,8)
Tomatometer: 93%
Metascore: 69/100
Omat pisteet: 7/10