Uusi lisäsivu blogiin!

Tietoa blogista -sivu löytyy tämän linkin takaa ja sivuston ylänavigoinnista.

Lisäyksenä vielä uusin teaser yhdeltä kotimaisen tuotannon elokuvalta, johon ainakin itseltäni kohdistuu erittäin suuret odotukset:

Fast Five (2011)

Fast Five oli ensimmäinen elokuva pitkään aikaan, jota todella odotin. Vaikka elokuvasarjalla on ollut huonot hetkensä, niin Fast & Furious (eli sarjan neljäs osa) nostatti jälleen odotukset korkealle. Tietyllä tavalla elokuvasarjan viidennessä osassa palattiin niille juurille, jotka tämä elokuvasarja välillä unohti. Fast Fivesta ennakkoon näkemäni trailerit ehkä vähän pettivät odotukseni ja elokuva sai turhan liioitellun toimintaelokuvakuvan. Itse elokuvassa nähtiin varttimailikisoja ja päähahmot olivat ykkösosasta tuttuja. Fast & Furious oli jo hyvä elokuva, mutta viitososaa sanoisin vielä paremmaksi elokuvaksi ja juuri sellaiseksi kuin mihin tämän sarjan potentiaali parhaimmillaan riittää. Jo kolmannen Fast and Furious:in perätysten ohjanneen Justin Li:n voisi todella sanoa kehittyneen isoin harppauksin elokuva elokuvalta. Nyt elokuva ei ollut pelkkää puuduttavaa takaa-ajoa, vaan Ocean's Elevenistakin vaikutteita saanut juoni todella toimi.

Takaa-ajoakin elokuva sisälsi tuttuun tapaan runsaasti, mutta se on yksi sarjan tärkeimmistä tunnusmerkeistä, joten kysymys olikin enemmän siitä, miten se on toteutettu. Aiemmista melko tylsistä tunneliajoista ja rekkaryöstöistä oli kehitytty ja nyt takaa-ajot olivat mielenkiintoisia ja hyvin toteutettuja. Ja sanon tämän todellisena takaa-ajo -kohtausten vihaajana. Lisäksi päähahmot ovat olleet mukana jo niin kauan, että niiden kohtalot tuntuvat keskivertoa merkityksellisillisimmiltä. Elokuvaan tuli myös mukaan useita elokuvasarjassa ennennäkemättömiä näyttelijöitä ja itse asiassa elokuva kantoi useaa pientä sivujuonta mukanaan. Hienoa oli myös se, että juoni mahdollisti esimerkiksi Ludacris:n, Sung Kangin, Gal Gadotin, Tyrese Gibsonin ja Tego Calderonin esittämien hahmojen paluun sarjaan.

Vin Dieselia voisi sanoa Fast and Furious -sarjan kantavaksi voimaksi, vaikka hän on oikeasti näytellyt vain 3/5 sarjan elokuvassa. Itselleni sarjan perimmäinen juoni juoni liittyy juuri Dom Toretton hahmoon ja mm. Paul Walkerin, Michelle Rodriguezin ja Jordana Brewsterin esittämät hahmot kulkevat siinä sivussa. Uusimpaan elokuvaan mukaan otetut Dwayne Johnson ja Elsa Pataky sopivat näyttelijöinä juuri siihen aktiiviseen rooliin, mitä tämä elokuva vaatii. Ohjauksesta ja varsinkaan äänistä ei ole niistäkään mitään valittamista. Elokuvan pääpahis nyt ei välttämättä ollut juuri omaan makuun, mutta onneksi sen ei pahemmin annettu tulla päätapahtumien tielle.

Erittäin harvoin elokuvaa katsoessani olen todella sataprosenttisen keskittynyt tapahtumakulkuun koko elokuvan ajan. Fast Five pystyi siihen ja se on niin uskomatonta tällaisessa täysverisessä kaahailutoimintaelokuvassa, että tämä ansaitsee ehdottomasti kympin. Kokemusta voisi verrata siihen, kun näin ensimmäistä kertaa Inceptionin, Star Warsin tai Pitch Blackin. Ja näissäkin elokuvissa kesti hetken ennen kuin itse juoni pääsi oikeuksiinsa. Tästä elokuvasta pidin ensimmäisestä kohtauksesta lähtien ja siitä eteenpäin elokuvakokemukseni oli täydellinen. Tämä on nyt kuudes elokuva, jolle olen antanut 10 pistettä kun olen tähän mennessä arvostellut vähän yli 400 elokuvaa. Oli pelkästään hyvä asia että elokuva oli keskimääräistä hieman pidempi (130min). Loppuhuomautuksena tässä elokuvassa todella kannattaa odottaa ensimmäisten lopputekstien yli, jos tietää yhtään aiempien elokuvien hahmoja ja tapahtumia.

Fast Five IMDb:ssa (Käyttäjien arvosana 7,7)
Tomatometer 79%
Metascore 67/100
Omat pisteet 10/10

Battle: Los Angeles (2011)

Ah mikä pettymys. Sitä osasi odottaa, mutta silti halusin uskoa parempaan elokuvaan. Battle: Los Angeles sisälsi aivan liikaa kliseitä, jotka pohjautuivat suoraan vuonna 1996 ilmestyneestä Independence Day -elokuvasta ja vuonna 2005 valmistuneesta War of the Worlds -elokuvasta (joka on tietysti jo remake, mutta en ole nähnyt aiempia elokuvia). Battle: Los Angeles ei ole omissa papereissani läheskään yhtä hyvä elokuva kuin kaksi edellämainittua. Ne sentään esittelivät itselleni avaruusolioinvaasioaiheiset elokuvat ja kaikki oli sopivan uutta. Näiden jälkeen saman juonikuvion toisto alkaa tuntua turhalta.

Battle: Los Angeles:n päätähtenä toimii Aaron Eckhart, joka on viime vuosina kerännyt mukavasti nimeä itselleen. Kokeneen ja rosoisen merijalkaväen ylikersantin roolin esittäminen onnistuu hyvällä rutiinilla, mutta rooli on turhan iso ja muut näyttelijät eivät pääse tarpeeksi esille. Esimerkiksi Michelle Rodriguezille toivoisi isompaa roolia ja naiselle sopivat sotilasroolit erityisen hyvin. Elokuvassa on näkyvästi esillä useita rotuja ja kulttuureja, joiden tarkoituksena on luultavasti halu miellyttää kaikkia katsojakuntia ja korostaa Amerikkaa monikulttuurisena kansana. Miellyttämisen halun yliselvä näkyminen ja ylisankarillisuuden esittäminen täysin kasvottomia vihollisia vastaan on jo inhottavaa ja katsojan aliarvioimista.































Battle: Los Angelesista voi jo sanoa, että se tulee olemaan itselleni vuoden suurimpia floppeja. Ehkä odotettu sellainen, mutta kuitenkin. Kaikille näyttelijöille ja ohjaajallekin voi puolustukseksi tosin sanoa, että toteutuksessa ei ollut mitään niin pahasti pielessä kuin itse käsikirjoituksessa. Nyt tarvittaisiin tähänkin elokuvalajiin jotain täysin uusia ja valmiin muotin ulkopuolelta tulevia ajatuksia. Yhteenvetona ihan katsottava, mutta tuskin nyt ihan lähivuosina herää mitään halua katsoa tätä uudestaan. Erityismainintana elokuvan promokuvat ja trailerit olivat erityisen hyvin tehty ja ehkä nostavat odotuksia turhankin korkealle.

Battle: Los Angeles IMDb:ssa (Käyttäjien arvosana 6,0)
Tomatometer 35%
Metascore 37
Omat pisteet 5/10

Source Code (2011), Hyvällä tavalla erilainen

Jollain tapaa Source Code muistutti vanhoja salapoliisisarjoja ja -kirjoja. Elokuvassa oli rikospaikka ja tutkija, jonka oli pienistä vihjeistä koottava totuus menneistä tapahtumista. Toteutus sen sijaan oli ajatukseltaan hyvin moderni ja scifimäinen. Elokuvan ohjaajalle Duncan Jonesille on annettava kiitosta siitä, kuinka toimivasti elokuva on toteutettu, sillä elokuvan juoni sisältää sellaista toistoa, joka väärin toteutettuna voisi olla hyvin ärsyttävää. Jones on muutenkin vahvassa nousukiidossa nousemessa omiin suosikkiohjaajiini. Mies on tähänmennessä ohjannut kaksi kokopitkää elokuvaa eli vuonna 2009 ensi-iltansa saaneen Moon:in ja Source Code:n. Molemmat poikkeavat selvästi elokuvien valtavirrasta ja erityisesti Moonissa oli sitä kaipaamaani vanhan ajan scifiä.

Elokuva nojasi vahvasti pääosaa esittävän Jake Gyllenhaalin roolisuoritukseen. Gyllenhaalia voisi kai jo luokitella Hollywoodin supertähdeksi, koska hän pääsee koko ajan isompien elokuvien entistäkin näyttävimpiin päärooleihin. Ja itselläni ei ole mitään sitä vastaan, vaikka pidänkin häntä melko yksi-ilmeisenä näyttelijänä. Elokuvan muista näyttelijöistä kannattaa mainita Michelle Monaghan (näytellyt mm. Gone Baby Gone ja Eagle Eye), Vera Farmiga (mm. The Departed ja Up in the Air) ja Jeffrey Wright (mm. Casino Royale ja The Invasion). Elokuvan päänelikko on mielestäni hyvin keskenään toimiva ja ennen kaikkea se on koottu arvostamistani näyttelijöistä.

Source Coden juonen perusajatus sisälsi paljon yhtäläisyyksiä uusimman Fringe-nimisen sarjan tuotantokauden (eli kolmannen kauden) kanssa, jota olen myös seurannut. Olin jopa hämmästynyt tästä, sillä koko ajatus tuntuu niin kaukaa haetulta. Kuten Fringestä, niin Source Codestakin tekee elokuvan näkemisen jälkeen mieli puhua kaikenlaisista ilmiselvistä virheistä, joka tekee koko juonen perusajatuksesta äärimmäisen epäuskottavan. Oma arvosteluni taisi kärsiä juuri siitä, että ajatus ei ollut itselleni aivan uusi. Ehkä tässä elokuvassa täytyy juurikin varoa ajattelemasta liikaa ja hyväksyä tapahtumien kulku sellaisenaan. Sitä ei tosin voi kiistää etteikö elokuva olisi hyvin tehty. Annan elokuvalle 7/10 tähteä. Ehkä elokuvan scifi-elementti teki elokuvasta niin hyvän.

Source Code IMDb:ssa (Käyttäjien arvosana 7,8)
Tomatometer 91%
Metascore 74

The Lincoln Lawyer (2011), Yllätys

Lincoln Lawyerista en ollut kuullutkaan kuin vasta muutamia päiviä ennnen teatteriin lähtöä. Pidin huhtikuuta etukäteen varsin vaisuna leffakuukautena ja en suuremmin sitten perehtynyt sen leffatarjontaan. Olikin mukava yllätys huomata nyt toukokuun alussa, että edes jokin laadukas elokuva on saanut ensi-iltansa kevään  (leffatuotannollisesti) pimeinä hetkinä. Nähtyäni muutamia positiivisia arvosteluja elokuvasta tämä osoittautui todelliseksi pakko katsoa -elokuvaksi.

Elokuvan pääroolia hoitaa Hollywoodin rutinoitunut asianajaja Matthew McConaughey, jolle rooli on niin tuttu ja hyväksi koettu, että mikään ei käytännössä voi mennä pieleen. Lincoln Lawyerissa erityisesti korostetiin McConaugheyn näyttelyä ja hän oli ehdottomasti elokuvan kantava voima. Itse juoni pysyi mielenkiintoisena läpi elokuvan, vaikka välillä se oli ehkä turhan ennalta-arvattava. Erityisesti elokuvan loppu jätti hyvän kuvan ja se oli taidokkaasti tehty. Elokuvan oli melko pitkä ja muutaman kohtauksen olisi voinut jättää poiskin, mutta kokonaisuutena olin niin positiivisesti yllättynyt, että annan elokuvalle 8/10 tähteä.

The Rite (2011), Ehkä odotin liikaa

The Riteltä odotin hyvää juonta, näyttäviä taustamaisemia ja kauhuelementtejä. Laatutakeen elokuvalle pitäisi antaa Anthony Hopkinsin rooli manaajana. Elokuvan ennakkotiedot kirkollisesta ja todenmukaisuuteen pyrkivästä kauhusta kuulostivat herkullisilta ja trailerit antoivat myös odottaa kunnollista kahuelokuvaa. Itse elokuva oli lopulta yllättävän paljon muutakin kuin kauhuelokuva, mutta ei välttämättä positiivisessa mielessä. Elokuvan ohjannut ruotsalainen Mikael Håfström oli mielestäni hieman yllättävä valinta ja en aivan vakuuttunut hänen ensimmäisestä suuren budjetin elokuvasta. Elokuvassa oli useita suorastaan ärsyttäviä kohtauksia.

Potentiaalia elokuvassa kuitenkin oli. Itse manaamiseen liittyvät asiat oli toteutettu hyvin ja nykytyylin mukaisesti asiat on pyritty esittämään mahdollisimman uskottavasti. Elokuvan päähahmo (jota esittää Colin O'Donoghue) ei kuitenkaan tuntunut kovin vakuuttavalta ja elokuva korosti lopulta liikaa "tositapahtumiin" perustumista ja teki manaamisesta omissa silmissäni jos mahdollista, niin vielä epäuskottavampaa. O'Donoghuen vanavedessä Rutger Hauer ja Alice Braga tekivät mielestäni normaalia vaisumman roolisuorituksen. Hopkins sen sijaan näytteli tutun isosti ja monipuolisesti tässä näyttelijän unelmaroolissa. Mies onnistui sivuroolissakin jättämään O'Donoghuen täysin varjoonsa. Erityisesti pidin kuitenkin itselleni tuntemattoman Marta Gastinin roolista ja kieltämättä hän osasi olla hyytävä, kun elokuvaa katseli pimeässä tilassa yön tunteina. Heh. Kauhuelokuvathan pitää aina katsoa yöllä. Annan The Ritelle 6/10 tähteä. Katsoin kyllä elokuvan mielelläni alusta loppuun ja se sisältää hyvin tehtyjä kauhuelementtejä, mutta elokuvan lopussa mennään jo turhan pitkälle ja itseltäni taisi usko loppua kesken.

The Rite IMDb:ssa (Käyttäjien arvosana 6,1)