Friday Night Lights (2006-2011)

Friday Night Lights on erään löytämäni kuvauksen mukaan kertomus "elämästä teksasilaisen college-jalkapallon ympärillä". Sarjan päähenkilöt vaihtuvat jaksottain ja ne keskittyvät kertomaan Dillonin jalkapallojoukkueen pelaajien ja valmentajien elämästä. Jokainen jakso päättyy koko Dillonin kylän yhteenkerääävän peliin, jota sarjan nimikin kuvaa (suomenkielinen vastine "unelmien kentät" ei kuvaa läheskään yhtä hyvin). Eräs sarjan tunnuspiirteistä on tärisevä kamera, joka kuulostaa alkuun pahalta, mutta ei häiritse kuin ensimmäisen jakson ensimmäisten kymmenen minuutin aikana.

Sarjaa tehtiin yhteensä viisi tuotantokautta, joista jokainen käy läpi yhden vuosikerran collegessa, eli toisinsanoen myös pelikauden. Sitä on kehuttu realistiseksi, vaikka se suomalaisesta näkökulmasta katsottuna sarjan draama on usein naurettavaa. Friday Night Lights kehittyy sarjana siten, että sarjan alussa esitetyt pelaajat etenevät parin kolmen ensimmäisen tuotantokauden aikana yliopistoon ja tilalle tulee uusia kasvoja ja näyttelijät vaihtuvat samaa tahtia. Käytännössä pidin kuitenkin mielenkiintoisempana seurata alkuperäisten näyttelijöiden uran etenemistä, jota myös esitettiin ajoittain myöhemmillä kausilla.

Näyttelijöistä maininnan ansaitsevat erityisesti vakionäyttelijöinä toimiva Taylorin perhe Kyle Chandler, Connie Britton ja Aimee Teegarden. Pelaajista Tim Rigginsiä esittävä Taylor Kitsch lienee saanut jonkinlaisen kulttistatuksen ja on cooliudellaan ehdottomasti sarjan kantavia voimia. Jesse Plemonsin nörttirooli sopii tälle Matt Damonin kaksoisolennolle paremmin kuin hyvin ja Adrianne Palicki on myös huomiotaherättävä. Sarjan viiden tuotantokauden aikana paremmin esiteltyjä hahmoja kertyy varmaan lähemmäs 50, joiden rooli on  merkittävä yksittäisissä jaksoissa, mutta ei kokonaisuuden kannalta.



Sarjaa täytyy kiittää siitä, että viiden tuotantokauden aikana itse peli, eli jefu, ehti tulla tutuksi. Aiemmin täysin järjettömältä tuntunut koohottamiseen keskittynyt laji sai paljon taktisia ja urheilullisia arvoja. Myös arvostus Yhdysvaltojen college- ja yliopistourheilun mallia kohtaan kasvoi entisestään. Ei ainakaan tarvi ihmetellä, miksi Yhdysvalloista nousee huippu-urheilijoita niin laajalla tasolla ja monipuolisesti. Amerikassa koulu pyörii urheilun ympärillä, eikä toisinpäin. Toisaalta sarjassa esitettyä urheilua voisi arvostella tunnetilan liiallisesta korostamisesta (sarjan kuvauksen mukaan peliesitykseen vaikuttaa 80% tunnetila ja 20% taito) ja vastustajien demonisoimisesta, vaikka ne tulevat itseasiassa aina samasta osavaltiosta. Lavasteet olivat myös tv-sarjalle vaadittavalle tasolle nähden ihan hyvin kunnossa,

Toivon, että olisin tutustunut sarjaan sen ilmestyttyä ja ollessani itse teinivuosilla. Kyllähän tämän nytkin katsoi mielellään kerran läpi ja sarja erottautuu erilaisuudellaan positiivisesti, mutta ajoittain päähenkilöiden roolihahmojen nuori ikä teki menosta tyypillisen teinisarjan. Kriitikot eivät tästä ole tosin välittäneet, vaan sarja on vaatimattomasta menekistä huolimatta kerännyt kehuja enemmänkin.

Sarjassa esiintyneiden näyttelijöiden urakaarta on ollut mielenkiintoista tutkia sarjan jälkeen. Lähes kaikilla on töitä riittänyt ja Kitsch ja Kyle "Coach" Chandler etunenässä ovat tehneet uraa merkittävissä Hollywood-tuotannoissa. Coachin uraan on kuulunut esimerkiksi viimevuotiset menestyselokuvat (ja omasta mielestäni vuoden parhaimpiin kuuluvat) Zero Dark Thirty ja Argo. Kitsch puolestaan esiintyi John Carterina Disneyn jättibudjetilla toteutetussa ja aliarvostetussa John Carter -elokuvassa. Zach Gilford on tuttu tuntemattomasta, mutta erinomaisesta kalastusaiheisesta The River Why -elokuvasta ja sivurooleista isommistakin tuotannoista. Näiden lisäksi ainakin Palickilta voi odottaa läpimurtoa elokuvissakin. G.I. Joe: Retaliation -elokuvassa Palickin olemus sopi ainakin toimintasankariksi.

Seuraavaksi voisi olla vuorossa Bergin vuonna 2004 ohjaama samanniminen elokuva, jossa muun muassa sarjassa päänäyttelinä ollut Connie Britton esittää saman roolin. Luonnollisesti tekeillä on myös elokuva sarjaan perustuen. Katsoin sarjan Hbo Nordicin kautta.

Friday Night Lights IMDb:ssa (Käyttäjien antama arvosana 8,3)
Omat pisteet: 8/10

Robin Hood (2010)

Näin Ridley Scottin Robin Hoodin ensimmäistä kertaa kaksi vuotta sitten. En muistanut elokuvaa laadukkaana ja siitä on muistuttamassa IMDb:n arvosana 5/10. Ihan niin heikko elokuva ei kuitenkaan ollut toisella katselukerralla, ja loppujen lopuksi kyseessä on aika tavallinen seikkailuelokuva perinteisen tarinan ympärillä. Erottuakseen Robin Hood -filmatisointien massasta Scott käytti käsikirjoittaja Brian Helgelandin (mm. Green Zone, L.A. Confidential) käsikirjoitusta, joka ei esitä Robin Hoodia pelkästään rikkailta köyhille varastelevana pyhimyksenä.

Robin Hood on pitkä, mutta sisällöltään ohut elokuva. Puitteet ovat lavastuksia, puvustuksia ja ääniä myöten kunnossa, mutta henkilöhahmot eivät syvenny elokuvan aikana. Lopulta tuntuu lähes yhdentekevältä, millaisen loppuratkaisun elokuva saa. Hahmoja on turhan paljon ja elokuvan aikana unohtaa joidenkin henkilöiden merkityksen isomman tarinan kannalta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että elokuva olisi epäkatsottava, sillä puitteet ovat muuten kunnossa ja elokuvaa pystyy katsomaan kepeänä viihteenä.

Näyttelijät on mielenkiintoisesti valittu suurelta osin Britannian ulkopuolelta. Australialaisen Russell Crowen näkeminen Robin Hoodina vaatii vähän totuttelua, vaikka mies antaumuksella rooleihinsa suhtautuukin. Rooli Robin Hoodina muistuttaakin miehen aikaisemmasta yhteistyöstä Scottin kanssa elokuvassa Gladiator. Cate Blanchett puolestaan on hyvin uskottava roolissaan käytännöllisenä naisena, mutta mitään erityistä kemiaa Crowen ja Blanchettin hahmojen väliltä on vaikea löytää.

Ajatus syvällisen keskiaikaisen tarinan kertomisesta ja taustoittamisesta yhden elokuvan aikana on liian haasteellinen lähes kenelle tahansa, eikä siinä onnistunut hyvin edes Ridley Scott. Eeppiset fantasia- ja keskiaikaiset tarinat sopivat selvästi paremmin esimerkiksi peleihin ja tv-sarjoihin. Elokuvallisen pelikokemuksen mahdollistaa esimerkiksi Robin Hood -hedelmäpeli.

Robin Hood on odotuksiin nähden ollut ehdottomasti pettymys sekä kriitikoille että tavallisille kuluttajille. Elokuvassa on melko halvalla tavalla vaihdettu tarinallinen syvyys korostamaan kansalaisten kokemia vääryyksiä. Lopulta näyttelijöiden ammattitaito ja karisma onnistuu kuitenkin pitämään otteessaan aina hätäiseltä tuntuvaan lopputaisteluun saakka.

Robin Hood IMDb:ssa (Käyttäjien antama arvosana 6,7)
Tomatometer: 38%
Metascore: 43/100
Omat pisteet: 6/10

Parker (2013)

Heipähei pitkästä aikaa. Seitsemän kuukautta viimeisimmästä blogiviestistä, huhhuh. Vaikka taukoa on ollut kirjoittamisesta, niin elokuvia ja sarjoja olen seurannut ahkerasti. Jason Stathamin tähdittämä Parker on elokuvana sellainen, jolla on hyvä rikkoa blogin pitkä hiljaisuus. Siitä nimittäin jäi sanottavaa. Odotin elokuvaa etukäteen vesi kielellä, mutta lopputulos oli kaikkea muuta kuin toivottu. Näin näyttelijäkaartissa hurjaa potentiaalia ja paljon omia suosikkeja, mutta petyin lopulta karvaasti.

Ennakko-odotuksieni syynä olivat suosikkisarjojeni näyttelijät Wendell Pierce ja Michael Chiklis. The Wirestä, Tremestä, The Shieldistä ja Vegasista tutut näyttelijät edustavat suurin piirtein eniten arvostamiani tv-sarjanäyttelijöitä. Tähän kun asettaa päälle vielä kauniin Jennifer Lopezin ja maailman varmimman sankarinäyttelijän Jason Stathamin, niin tarvitaan todella huono ohjaus ja käsikirjoitus, että homman saa näin pieleen. Vaikka elokuva ei olekaan ihan täydellinen junaonnettomuus, niin on se rahan tuhlausta moneltakin kantilta.

En muistanutkaan, kuinka huono näyttelijä Jennifer Lopez on. Lopezin ylinäyttely ei todellakaan sovi elokuvaan, jossa vastapuolta esittää kylmänrauhallinen Statham. Lopez on toki sympaattinen ja sopii elokuvaan, jossa naiselle on kirjoitettu riisuutumiskohtaus, mutta näin kokeneelta ammattilaiselta tekisi mieli odottaa vähän enemmänkin. Tv-ammattilaisten Piercen ja Chiklisin roolitus aiheutti puolestaan hämmennystä. Chiklisin pahisnäyttely oli todella kliseistä tusinatavaraa, jota ei riitä pelastamaan miehen poikkeuksellinen karisma ja uskottavuus. Piercen roolista oli puolestaan tehty todella minimaalinen ja outo. On vaikeaa nähdä Chiklisin ja Piercen kaltaisten tv-sarjatähtien esittävän näin kliseisiä pahiksia. Muista pahiksista ja pari kertaa ruudussa välähtävästä Nick Noltesta ei ehditty juuri otetta saamaan. Miksi muuten pahisjoukossa on aina oltava se tyhmä ja hermoraunio valittaja, jota isommat pahikset kiusaavat? Stathamin tyttöystävänä esiintyvä Emma Booth on sentään kohtuullinen ja tarpeeksi vähäeleinen.

Itse elokuvan suurin ongelma on sen tavanomaisuus. On kokenut sankari, pulassa oleva kaunis nainen, miljoonien ryöstökeikka, räjähdyksiä ja psykopaattiset pahikset. Näillä aineiksilla täytyisi todella tuottaa hyvää dialogia ja pystyä olemaan edes vähän erilainen. Hyviä asioita Parkerissa oli lähinnä Stathamin perussuoritus (joka toki sisältää naurettaviakin machoiluja ja ihmeparantumisia), vähän erilainen loppuratkaisu ja rehellisyys. Tämän voisi kuitenkin tehdä niin paljon paremmin, kuten esimerksi viimevuosina on nähty Contrabandissa ja Blitzsissä. Lopulta ainoastaan näyttelijöiden karisma pelastaa elokuvan todella kliseiseltä käsikirjoitukselta ja toteutukselta. Aika halvalta vaikutti.

Parker IMDb:ssa (Käyttäjien antama arvosana 6,2)
Tomatometer: 38%
Metascore: 42/100
Omat pisteet: 5/10