Elokuvavuoden 2011 parhaat

Elokuvavuosi 2011 ei ollut mielestäni aivan vuoden 2010 veroinen. Hyviä elokuvia mahtui kuitenkin tällekin vuodelle. Käyttämäni IMDb:n kriteereillä laskettuna olen nähnyt tähän mennessä yhteensä 56 elokuvaa viime vuodelta. Jos Suomi ei olisi kehitysmaa mitä tulee elokuvien maahantuontiin ja elokuvissa näyttämiseen, niin lukuni voisi olla isompikin. Nyt välistä on jäänyt erityisesti illan Oscareissa isossa roolissa olevia elokuvia kuten The Artist, Extremely Loud & Incredibly Close, War Horse, Margin Call, Albert Nobbs ja niin edelleen. Erityisesti The Artist:n puuttuminen katsotuista elokuvista ennen Oscar-valvojaisia kismittää.

Vuoden 2011 parhaat elokuvat

1. Fast Five
2. Moneyball
3. The Descendants
4. The Girl with the Dragon Tattoo
5. Drive
6. Midnight in Paris
7. The Lincoln Lawyer
8. Warrior
9. The Ides of March
10. Source Code

Ensimmäisenä oleva Fast Five kaivannee hieman perusteluja. Elokuva ei ehkä taiteellisesti ollut vuoden merkittävin tuotos, mutta viihteellisesti elokuva oli herkkua erityisesti sellaiselle, jolle Fast & Furious-sarja oli entuudestaan tuttu. Dwayne Johnsonin tuominen sarjaan oli nappiveto ja tyylin muuttaminen pelkästä autojahdista kohti Ocean's Eleven:ia oli onnistunut. Jos kuitenkin katsotaan vuoden kokonaisvaltaisesti vakuuttavinta elokuvaa, niin vuoden elokuvan pysti kuuluu ilmanmuuta joko elokuvalle Moneyball tai The Descendants. Molemmat kertovat todella tarinan, joka todella on kertomisen arvoinen. Lisäksi näyttelijäsuuruudet George Clooney ja Brad Pitt ovat oivia valintoja näyttelemään isoa roolia vanhempina, mutta näkemyksillisinä henkilöinä.

The Girl with the Dragon Tattoo oli elokuva, jonka kerran nähtyään halusin nähdä heti uudelleen. Paikkasin tämän toiveen katsomalla ruotsalaisten oman version Stieg Larssonin pohjautuvasta kirjasta. Tässä huomasin eron jättipanoksella kansainvälisesti tehdyllä elokuvalla elokuvaan, joka oli vain pohjoismaalaisittain ajateltuna laadukas. Fincherin elokuvassa oli hyvää ohjaus, kuvaus, leikkaus, Daniel Craig ja Rooney Mara. Ruotsalaisten tulkinnassa oli hyvää tähän verrattuna lähinnä vain Noomi Rapacen roolisuoritus. Viidentenä listalla oleva Drive on monellakin tapaa mielenkiintoinen elokuva. Se kun on samaan aikaa yli- ja aliarvostettu elokuva. Kyseinen film-noir -aikoja kunnioittava elokuva on jättänyt monille katsojille lähtemättömän vaikutuksen ja siksi kritiikki esimerkiksi elokuvan palkintoehdokkuuksien määrälle on ollut huomattava. Vaikka Drive on monella tapaa hyvä elokuva, niin se on kuitenkin melko yksinkertainen, ennalta-arvattava ja turhan paljon tunnelmanluontikykyynsä luottava, joka tosin ei ole suurin rikos mitä voi tehdä. Paikkansa vuoden parhaiden elokuvien joukossa se on kuitenkin ansainnut.

Midnight in Paris on Woody Allenin omintakeisen tyylin viimeisin tuotos. En ole miehen elokuvien suurimpia ihailijoita, mutta tässä elokuvassa lähes kaikki osui kohdalleen. Tunnelma, tarina ja näyttelijät toimivat täydellisesti yhteen. Juoni oli absurdi, mutta sen tajuaminen oli palkitsevaa. Pariisi ja Ranska ylipäätään olivat vuonna 2011 elokuvatuotannon merkittävin kaupunki ja maa. The Lincoln Lawyer on listan ainoa aivan alkuvuoden elokuva. Tämä elokuva on varmasti ohitettu kaikissa muissa listauksissa. Siinä oli kuitenkin tyyliä ja hyvin rakennettu juoni hyvällä oikeussalielokuvanäyttelijällä eli Matthew McConaugheylla. Vaikka elokuvaan asetetut asetelmat olivat melko perinteiset, niin kokonaisuus oli mielenkiintoinen.

Warrior oli laadukkaasti tehty kunnioituksenosoitus vapaaottelulle. Elokuva sisälsi juuri ne tarvittavat elementit, jotta vapaaottelusta epäkiinnostunutkin voi olla kiinnostunut itse elokuvasta. Vaikka juonessa oli tarpeettoman paljon itkudraamaa, niin laadukkaasti toteutettu otteleminen ja hyvät näyttelijät ansaitsevat maininnan. The Ides of March sisälsi puolestaan paljon mielenkiintoista dialogia ja henkilökemiaa, jota ei voi jättää mainitsematta. Aivan erityistä koko vuoden elokuvissa olikin Ryan Goslingin nousu supertähdeksi. Mies on aivan ilmiömäinen käsittelemään naisia valkokankaalla. Tästä on pelkästään vuodelta 2011 osoituksena elokuvat Drive, Crazy, Stupid, Love. ja The Ides of March. The Ides of March:n juoni jätti kuitenkin aavistuksen verran kylmäksi potentiaalistaan huolimatta. Elokuva on silti maininnan arvoinen.

Source Code:n tilalla listan viimeisenä elokuvana olisi voinut olla myös mm. Sanctum, Crazy, Stupid, Love. tai vaikkapa Hugo. Kuitenkin Source Code:n kekseliäästi tehty sci-fi oli erityislaatuista. Hyvin yksinkertaiselta pohjalta lähtevä tarina on pystytty toteuttamaan mielenkiintoisesti. Juoni sisälsi sellaisen toistuvan elementin, joka olis väärinkäytettynä voinut tehdä elokuvasta hirveän. Kuitenkin elokuvan ohjannut Duncan Jones osoitti uudelleen, että mies on yksi tämänhetken vakuuttavimpia ja potentiaalisimpia ohjaajia.

The Descendants (2011)

The Descendants on novelliin perustuva draamakomedia Havaijilaisessa ympäristössä. Vuonna 2010 Havaijilla ja alle 20 miljoonalla dollarilla kuvattu elokuva on ollut huomiotaherättävän paljon esillä erilaisissa palkintogaaloissa. The Descendants on jo voittanut mm. Satelliitin ja Golden Globe-palkinnon parhaasta elokuvasta. Tulevissa Oscareissa elokuva on edustettuna viidellä ehdokkuudella. Harvoin jos koskaan komediagenreen kuuluva elokuva on edes vakava ehdokas Oscar-voittajaksi. Elokuva on kehuttuna sopivaa jatkoa Alexander Paynen menestyksekkäällä uralla. Erityisesti kriitikot ovat ylistäneet jo Paynen aiempia elokuvia Sideways:a ja About Schmidt:a. Pääosaa ja elokuvan ylivoimaisesti näkyvintä roolia esittää George Clooney. Muut näyttelijät ovat enemmän tai vähemmän tuntemattomia.

The Descendants ei ole Suomessa juuri mainostanut itseään. Olisiko edes rantautunut Suomeen, jos ei olisi niin ilmiselvä ehdokas vuoden parhaaksi elokuvaksi? Elokuvan juoni on perinteisyydessään tuttu aihe jo varmaan alkuihmisillekin. Aiheisiin kuuluvat mm. kuolemisen käsittely, pettäminen ja moraalikysymykset rahasta. Erityisen The Descendants:sta tekeekin elokuvan tapa käsitellä kliseinen juonikuvionsa. Näkemys on nykyaikainen, mutta maanläheinen. Elokuvassa käsitellään isoja asioita, mutta niitä ei perinteiseen elokuvatyyliin liioitella, vaan aiheita käsitellään hallitusti ja mustalla huumorilla. On yllättävää nähdä näyttelijöiden käsittelevän aiheitaan niin samalla tavalla kuin tavallisen tallaajankin voisi kuvitella käsittelevän. Elokuvan luokittelu komediaksi on ehkä liioiteltu. Vaikka on hetkiä, jolloin nauru olisi luonnollista, niin aiheen vakavuus kyseenalaistaa reaktion. Erityisen maininnan ansaitsee elokuvan täydellistäkin täydellisempi ympäristö draamalle. Elokuvassa tuodaan tietoisesti Havaijilaisen kulttuurin erityispiirteitä esille.

The Descendants on näyttelyltään lähes kokonaan Clooneyn yksilösuorittamisen varassa. Kuitenkaan elokuvasta puhuttaessa ei tule ajatelleeksi näyttelysuorituksia, vaan kokemusta pitää kokonaisvaltaisena. Elokuvassa on hetkiä jolloin todellakin tuntee olevansa paikanpäällä tapahtumien sivustaseuraajana. Täysverisessä draamaelokuvassa tämä on ehkä se kaikista tavoiteltavin asia. Elokuva ei varmasti miellytä kaikkia, mutta sen nähtyään ymmärtää miksi se on niin kehuttu. The Descendants ei esitä asioita itsestäänselvyyksinä ja välillä se onnistuu jopa tuomaan uusia elementtejä elokuvan jo niin kuluneeseen aiheeseen. Clooneyn roolihahmon lapsia esittävät Shailene Woodley ja Amara Miller ansaitsevat myös kiitoksensa suorituksesta. Woodleyn kaveria esittävä Nick Krause täydentää elokuvan lähes kaiken ruutuajan saavan näyttelijänelikon. Kemiat toimivat ja näyttelijöiden voisi kuvitella olevan ystäviä oikeastikin.

J.Edgar IMDb:ssa (Käyttäjien antama arvosana 7,7)
Tomatometer: 90%
Metascore: 84/100
Omat pisteet: 9/10