Prometheus (2012)

Mitään elokuvaa en ole moneen vuoteen odotettanut niin paljon kuin Prometheusta. Elokuvan ajatuksena oli palata Alienin juurille "Mistä se kaikki alkoi"-tarinalla ja ohjaajana tietysti se ainoa oikea Alien-ohjaaja Ridley Scott. 33 vuotta on kulunut siitä, kun alkuperäinen Alien-elokuva julkaistiin. Elokuvan koukkuna on tapahtua samassa universiumissa kuin alkuperäiset Alien-elokuvat, sillä tarinallisesti yhtymäkohtia ei ole paljoa. Elokuvassa tuodaan esille aivan uusia ajatuksia ja eräällä tavalla se pyrkii olemaan luomiskertomus Alien-universumin tapahtumille.

Elokuva on roolitettu hienosti ja Alien-elokuville tyypillisesti naisvetoisesti. Merkittävimmät roolit ovat ruotsalaisella Noomi Rapacella ja etelä-afrikkalaissyntyisellä Charlize Theronilla. Myös irlantilais-saksalaisella Michael Fassbenderilla on merkittävä rooli David-robottina. On hauskaa ajatella, että roolit olisi annettu sopivien näyttelijänkykyjen perusteella, eikä niin usein nähtävällä Hollywood-tähtien listapalkkauksena. Oudosti brittiläisestä Guy Pearcesta on tehty Prometheusissa maskeerammalla ikivanha hallitsija. Asia ei häiritse, mutta hahmon olisi voinut roolittaa luonnollisemminkin. Prometheus-aluksen kapteenia näyttelevälle Idris Elbasille olisin toisaalta toivonut vähän näyttävämpää roolia.

Vaikka näyttely on laadukasta, niin näyttelijöiden hahmot jäävät ontoiksi. Prometheuksessa on panostettu täysillä visuaalisuuteen ja eeppisiä kohtauksia näytetään paikoin pitkään ja hartaasti. Tämä myös näkyy lopputuloksessa, sillä Prometheus on ehdottomasti näyttävimpiä elokuvia koskaan. 3d:tä on kuitenkin käytetty maltilla ja elokuva ei saa hirveästi lisäarvoa siitä. Tämä voi olla hyväkin asia: ei ole yritetty väkisin keksiä jotain uutta ja hienoa Avatar- ja Hugo-tyyliin, vaan kuvakulmat on tehty toimivaksi tiedetyllä tavalla. Mitä hahmoihin tulee, Prometheus tekee niistä mielenkiintoisia, mutta elokuva ei yli kahden tunnin kestostaan huolimatta ehdi antaa heille taustoja ja merkitystä juuri ollenkaan. Prometheuksen kohdalla toivoisi, että joskus dvd-julkaisun aikaan elokuvasta julkaistaisiin extended cut tai director's cut, jossa mentäisiin vieläkin syvemmälle tarinaan.

Prometheusissa tarinan keskiössä ovat "space jockeyt", jotka jakavat yhteisen dna:n ihmisten kanssa. Heihin liittyvä juonikuvio on hieno. Elokuvassa on hienosti sanattomasti esitelty biologisen sodankäynnin aseita, mutta toisaalta jätetty avoimeksi kysymys mikä johti tähän. Asetelmaa pedattiin jatko-osalle, joka "antaisi lopullisen totuuden". Elokuvan kohtaus, jossa Rapacen hahmoa leikataan medipodissa on todella hienosti ja jännittävästi tehty. Muutenkin kauhukohtaukset ovat hyvin vertailukelpoisia alkuperäisen Alienin kanssa. Kaikki tulevaisuuden teknologia vaikuttaa coolilta ja sitä käytetään realistisen oloisesti. Hologrammit toimivat 3d:nä katsottuna erityisen hyvin. Kaikkiaan Prometheusissa on hyviä ideoita, laadukasta kauhua ja mielenkiintoisia hahmoja, mutta tarinaan toivoisi enemmän sisältöä.

Prometheus IMDb:ssa (Käyttäjien antama arvosana 7,7)
Tomatometer: 73%
Metascore: 65/100
Omat pisteet: 8/10

Touch (2012)

Touch on amerikkalaisella FOX-televisioyhtiöllä pääosin keväällä 2012 esitetty trillerisarja. Suomessa sarjaa ei ole vielä näytetty millään kanavalla. Sarjan luoja on mm. Heroes-sarjan taustalta löytyvä Tim Kring. Ensimmäinen tuotantokausi kesti 12:sta jakson verran ja sarja on jo uusittu toiselle kaudelle. Touch on vahvasti hengellinen ja yliluonnollisiin ilmiöihin keskittyvä sarja. Mitään uskonnollista paatosta sarja ei esitä, mutta taustalla on "kaiken yhdistävä voima". Sarja uskoo toisaalta myös vahvasti tieteeseen ja numeroihin, jotka ovat perustana kaikelle toiminnalle ja tapahtumille.

Touch on erittäin siististi tehty ja upeasti kuvattu. Sarjan jokaisen kahdentoista jakson käsikirjoitus on tehty omaksi laadukkaaksi kokonaisuudeksi. Jokaisessa jaksossa esitetään tarina, jossa ympäri maailmaa olevat ihmiset yhdistyvät jonkin numerosarjan kautta. Kaikesta näkee, että tuotantoon on panostettu ja sarjan globaalisuus lisää sen uskottavuutta merkittävästi. Jokaisen jakson omat näyttelijät olivat erittäin ammattitaitoisia ja käsikirjoituksissa on käytetty ennennäkemätöntä mielikuvitusta. Ajoittain Touch kuitenkin sortuu turhaan hengellisyyteen ja puhtoisuuteen. Lisäksi sarjassa esiintyvää yliluonnollisuutta korostetaan turhan usein ottaen huomioon, että Touch näyttää ja kuulostaa hyvin realistiselta.

Sarjan ensimmäisellä kaudella jokaisessa jaksossa esiintyi pysyvästi vain kolme hahmoa: Kiefer "Jack Bauer" Sutherland esitti entistä reportteria ja autistisen lapsen isää. 11-vuotias David Mazouz, joka esitti mykkää autistista lasta, jolla on kyky nähdä maailman tapahtumat numeroiden kautta. Gugu Mbatha-Raw esitti puolestaan sosiaalityöntekijää, jonka tehtävänä oli arvioida Sutherlandin ja Mazouzin hahmojen muodostaman perheen elämäntilannetta. Sutherlandin perheen tilanteeseen keskittyvä juonikuvio ei ollut aivan yhtä mielenkiintoinen, kuin jokaisessa jaksossa esitetty oma tarinansa. Päänäyttelijäkolmikko hoiti silti roolinsa kiitettävästi. Sutherlandin hektinen ja liikkuva näyttelytyyli sopi hyvin roolihahmolleen. Näkisin kuitenkin vielä mielelläni Sutherlandin panostavan enemmän erilaisiin rooleihiin ja elokuviin.

Touch on hyvää ajankulua ja laatu säilyy tasaisena kaikissa jaksoissa. Sarjan yli yksittäisten jaksojen jatkuva kestotarina ei ollut erityisen innovatiivinen, mutta sen sijaan jokaisessa jaksossa oli omat mielenkiintoiset tarinansa. Sarjassa käsitellään paljon aiheita traumankäsittelystä, autismista, hengellisyydestä ja vanhemmuudesta. Nämä eivät itseäni aina sytyttäneet, mutta yksittäiset hyvät kertomukset auttoivat jaksamaan koko kauden katsomisen loppuun. Kuvaustyyli ja kerronta oli paikoin parasta, mitä olen tv:sta nähnyt. Ehkä tämä saa joskus ensi-iltansa Suomenkin FOX-kanavalla?

Touch IMDb:ssa (Käyttäjien antama arvosana 8,9)
Metascore: 60/100
Omat pisteet: 7/10